Tehostamisen kirous

Attendon viestintäjohtaja Lauri Korkeaoja lausui työmarkkinapäivillä kuinka heidän yrityksensä on pystynyt tehostamaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa. Tässä kohtaa keskeytin Laurin ja kysyin, mitä tehostaminen hänestä tarkoittaa. Osakeyhtiön edustajana hänen vastauksensa oli selvä:”Se tarkoittaa, että tehdään enemmän pienemmille kustannuksilla”.

Minun mielestäni tehostaminen taas tarkoittaa oman työnsä tekemistä paremmin, paremmilla resursseilla, vaikuttavammin. Se tarkoittaa, että ihminen joka on valinnut rankan työn sosiaali- ja terveydenhoitoalalla saisi tehdä rakastamansa työnsä hyvin. Niinhän me kaikki haluamme. Saisi tehdä työnsä niin, että tuntisi tekevänsä muutoksen asiakkaansa elämään.

Tehostamisen valtakaudella meille on uskoteltu, että joudumme tässä taloudellisessa tilanteessa toimimaan tavalla, joka ajaa meidät hylkäämään inhimillisyytemme hoidosta ja hoivasta. Ne, jotka eivät pysty kääntämään selkäänsä ajavat itsensä nopeasti loppuun. Tilanne on kestämätön.

Monissa tutkimuksissa on nostettu esiin, että kuuden tunnin työllä ja lisäämällä henkilökuntaa on saavutettu merkittäviä säästöjä. Saman uskoisin tapahtuvan kaikissa niissä työpaikoissa, joissa lähihoitajia on. Varhaiskasvatuksessa isommalla henkilökunnalla parantaisimme lasten mahdollisuuksia koko elämän ajaksi. Vanhustyössä saisimme vähennettyä makuuhaavoja, tehostaisimme kuntoutusta, vähentäisimme hoitajien sairauslomia ja lisäisimme työtyyväisyyttä.

Tämä olisi ns. win-win. Se olisi sitä oikeaa tehostamista, ei Attendon haluamaa tehostamista. Se saattaisi jättää vähemmän rahaa siirrettäväksi aggressiivisten verojärjestelmien kautta ulkomaille.