Arvoisat hallituspuolueiden puheenjohtajat, sote-uudistuksen kolme kapellimestaria, yksinkertaisena miehenä haluan kysyä teiltä yksinkertaisen kysymyksen: Miten sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta voi leikata kolme miljardia inhimillisesti?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomi käyttää vuosittain 19,5 miljardia euroa terveydenhuollon kustannuksiin. Tästä rahasta suurin osa menee erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Seuraavaksi eniten ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoitoon sekä perusterveydenhuoltoon.

Erikoissairaanhoidon menoista valtaosa menee vanhenevan väestön hoitamiseen, kuten seuraavasta esimerkistä Oulun kaupungin osalta pystyy helposti toteamaan. Luvut ovat erikoissairaanhoidon kustannuksia asukasta kohden Oulussa. (Lähde: Suomen Kuntaliitto)

Taulukosta näkee selvästi, että vanheneva väestö ei pelkästään käytä rahaa kotiin vietäviin palveluihin sekä pitkäaikaishoitoon, vaan käyttävät moninkertaisesti enemmän rahaa myös erikoissairaanhoidon kustannuksista verrattuna työikäiseen väestöön.

Saman pystyy myös toteamaan THL:n selvityksestä:

Kustannukset alkavat nousta jo lähestyttäessä eläkeikää ja varsinainen piikki lähtee liikkeelle noin 80 vuoden iästä lähtien. Kustannuksissa on kaikki terveysmenot ikäluokittain.

Kun taas katsoo Suomen väkiluvun ennustetta, niin on helppo nähdä se valtava paine, mikä tulee kohdistumaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

OECD:n mukaan Suomen nykyinen sote-malli ei ole kustannuksiltaan tehoton. Monet kunnat ovat pystyneet tehostamaan toimintaansa niin, että sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset eivät ole nousseet vanhusväestön kasvusta huolimatta. Tällainen tehostaminen ei valitettavasti näy kustannussäästöinä, vaikka sitä se kuitenkin on.

OECD:n vertailussa Suomi on hyvinkin tehokas hoitamaan väestöään:

Ostovoimapariteetilla korjatut terveydenhuollon julkiset käyttömenot/asukas olivat Norjassa 93, USA:ssa 63, Tanskassa 49, Ruotsissa 60 ja Islannissa 15 prosenttia suuremmat kuin Suomessa vuonna 2013.

Yksinkertaisena ihmisenä haluankin kysyä teiltä arvoisat päättäjät. Miten ja mistä tuo kolmen miljardin euron leikkaus toteutetaan? Mitä palveluita te aiotte leikata ja miten me jatkossa hoidamme vanhenevan väestömme inhimillisesti niukkenevilla resursseilla?

Ystävällisin terveisin,
Teemu Hiilinen
Huolestunut lähihoitaja
Pääluottamusmies

SuPer lähestyi kansanedustajia yksinkertaisella kysymyksellä:

”Mitä aiot omalta osaltasi tehdä, jotta hoitajat voivat tehdä työnsä hyvin eli asiakkaat saavat hyvää hoitoa ja hoitajien työkuorma vähenee?”

Vain 10 kansanedustajaa 200:sta vaivautui vastaamaan tähän kysymykseen. Haluan välittää kiitokseni näille vastanneille kansanedustajille.
Vanha totuushan on, että vanhuksilla ja hoitajilla on hyviä ystäviä joka neljäs vuosi. Sitä kutsutaan vaalivuodeksi.

Koska kansanedustajat eivät viitsineet vastata yksinkertaiseen kysymykseen, niin kaivoin hallituspuolueiden eduskuntavaaliohjelmista kohtia, mitkä käsittelevät nimenomaan hoitajia sekä vanhuksia. Hallituspuoleet kuitenkin ovat vastuussa Suomessa toteutettavasta poliitikasta. Politiikasta missä suunnitellaan leikkauksia vanhusten hoitoon. Päätöksistä, joilla leikattiin jo hoitajilta huomattavan paljon ostovoimaa kiky-sopimuksen myötä.

Kokoomus ei turhan paljon sanoja tuhlannut vaaliohjelmassaan. Sieltä löytyy yksinkertainen kirjaus:

Panostetaan ikäihmisiin. Tuetaan terveyttä ja toimintakykyä kotiin vietävillä palveluilla ja erilaisin asumismuodoin.

Lyhyesti virsi kaunis, mutta panostusta pitäisi löytyä ja halua tukea toimintakykyä. Hassua sinänsä, että nykyisen sote-mallin myötä ennaltaehkäisy ei ole millekään toimijalle mitenkään kannattavaa, koska sote-alueen rahaa ei jaeta kapitaatioperiaatteella. Sori siitä.

Keskusta ei myöskään paljoa sanoja tuhlannut, mutta lupasi todella kauniisti:

Jokaisella on oikeus hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen. Siihen kuuluu itsemääräämisoikeus, osallisuus ja turvallisuus. Jokaisen ikäihmisen on saatava tukea ja palveluita tarpeidensa mukaan.

Keskusta on myös rinta rottingilla vähentämässä vanhusten hoitajamitoitusta 0,4:ään. Sehän tarkoittaa vanhusten heittellejättöä. Jokaista vanhusta kohden vuodeosastolla olisi 48 minuuttia aikaa tehdä kaikki vuorokaudessa tarvittavat asiat. Kaikki.

Keskusta myös vaaliohjelmassaan lupasi edistää oikeutta varhaiskasvatukseen ja hallituksessa lopetti subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Taisi lähteä tulppa veneestä.

Kolmas hallituspuolue PerusSuomalaiset siten lupasivatkin 10 kaunista ja yhdeksän hyvää. En viitsi koko ohjelmaa tähän laittaa, koska sitä tulisi varmasti ruudullinen. Otetaan pari pointtia:

• Perussuomalaiset pitävät täysin välttämättömänä, että hoitohenkilökunnan jaksamista tuetaan paremmin.
• Raskaan mutta arvokkaan työn arvostuksen tulisi näkyä.
• Pidämme oleellisena harkita ja selvittää myös sitovan hoitajamitoituksen luomista.
• Jokainen ikääntyvä ansaitsee inhimillisen ja riittävän hoivan.
• Vanhuspalvelulaki ei riittänyt parantamaan iäkkäiden ihmisten palveluita ja turvaamaan heidän hyvinvointiaan.

Näin virkkoi Perussuomalaiset ennen vaaleja. Nyt he sitten leikkasivat arvostamaltaan hoitohenkilökunnalta rahoja. Arvostusta ei ole näkynyt ja sitovassa hoitajamitoituksessa mennään todennäköisesti keskustan taakse ja lasketaan se 0.4:ään, vaikka nykyinenkään vanhuspalvelulaissa mainittu mitoitus ei puolueen mielestä riittänyt parantamaan iäkkäiden palveluita ja turvaamaan heidän hyvinvointiaan. Hillotolpalla nähdään.

Yhteiskunta punnitaan siitä, miten se huolehtii kaikkein heikoimmistaan. Se on tärkeä opetus muistettavaksi. Sitä toivoisi myös hallituspuolueiden noudattavan.

Maakunta- ja verotusuudistus, joka kulkee syystä tai toisesta nimeltä soteuudistus, etenee kovin raskaita reittejä pitkin. Pääkaupunkiseutu on hakenut erillistä lakia järjestääkseen oman Suomen olosuhteissa poikkeavan sotealueensa asiakkaiden kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti tämä reitti on ministeri Rehulan mukaan kuitenkin hyvin epävarma.

Ministeriössä ollaan kaavailtu, että jokaiselta kunnalta tullaan viemään 12,31% veroprosenttia maakuntiin soten järjestämiseen. Tämä tarkoittaa Espoon osalta yli 2/3 verotuksen viemistä pois peruskunnalta maakunnalle. Ongelma on siinä, ettei Espoo käytä lähellekään tuota määrää verotusta sote-palveluihinsa, vaan modernin kunnan tavoin se on onnistunut tehostamaan toimintaansa.

Espoolle on jäämässä peruskuntaan 5,69 veroprosentti käytettäväksi kaikkeen muuhun kunnan toimintaan. Lainsäädäntöön on kirjattu myös verokatot, joka tarkoittaa ettei kunta itse saa nostaa veroprosenttiaan ylöspäin. 5,69% Espoon tulisi siis huolehtia varhaiskasvatuksesta, sivistystoimesta, teknisestä toimesta, investoinneista jne. Lista on pitkä, rahaa palveluihin eiole.

Tämä tulee siis käytännössä tarkoittamaan, että tuo väliin jäävä osuus tullaan kattamaan joko velalla, irtisanomisilla tai leikkaamalla palveluita. Kärsijöinä tulevat olemaan kunnan asukkaat sekä työntekijät.

Maakunta tulee sitten jakamaan rahaa takaisin kunnille. Valitettavasti tässä kohtaa painopiste ei suinkaan ole kapitaatiossa (asukasmäärä), vaan se tullaan laskemaan huoltoisuussuhteista, vanhenevasta väestöstä jne., asioista jotka kasvavissa PK-Seudun kunnissa ovat hyvällä mallilla. Näin tuo sama rahamäärä ei tule palaamaan soten osalta takaisin peruskuntaan, vaan sillä tullaan leikkaamaan palveluita pääkaupunkiseudun asukkailta.

On todella hullua, että soteuudistuksella jaetaan keppiä niille kunnille, jotka ovat elinvoimaisia ja ovat pystyneet tehostamaan omaa sote-sektoriaan. Jos kunta on hoitanut oman sotensa retuperäisesti, niin kunnalle jää enemmän veroprosenttia oman peruskuntansa ylläpitoon. Lypsävää lehmää hakataan ja pahasti.

Koska nälkä kasvaa syödessä ja lypsävää lehmää kannattaa kurittaa ilmeisesti kurittaa, niin ministeri Rehula on päättänyt ”tasapuolistaa” kuntien kohtelua. Nyt soten rahoitukseen otetaan mukaan 0,5 miljardia yhteisöveroa (häviäjänä pääkaupunkiseutu) sekä hän on myös ehdottanut kiinteistöveron osittaista siirtoa maakunnalle (häviäjänä kaikki suuret kaupungit). Mitä tekemistä on kiinteistö- tai yhteisöverolle sekä sotella? Ilmeisesti paljonkin, kun kyseessä ovat poliittiset etupiirit, mitä pitää suojella, vaikka se tarkoittaisi koko Suomen kurjistamista.

On myös hieman koomista ajatella, että kaikkien sotealueiden henkilökunta olisi valmis tekemään juuri niin kuin herrat ajattelevat. Soten henkilökunta tullaan yhtiöittämisissä alistamaan sopimusshoppailulle, jolla voidaan heikentää työehtoja. Miksi henkilökunnan tulisi suostua työsuhteen heikennyksiin? Uhkailulla ei pitkällä pötkitä.

Rahoituksen ratkaisuksi pääkaupunkiseutu on ehdottanut yksinkertaista mallia: Otetaan jokaiselta kunnalta sen verran soterahaa maakuntaan kuin ne jo nyt siihen käyttävät. Jos verotusuudistusta tarvitsee vielä sen jälkeen tehdä, niin tehdään se verotusuudistuksena, ei naamioida sitä soteuudistukseksi.

Olen myös itse sitä mieltä, että koko maakuntamallin tulisi hylätä. Se vain tuo yhden poliittisen portaan lisää syömään yhteisiä varoja. Kunnat osaisivat ihan itse tehdä toimivia kokonaisuuksia ilman poliittisesti valittujen maakuntaherrojen äänten kalastelua ympäri omaa maakuntaa.

Fiksusti järjestetyt kuntayhtymät tuottamaan sekä järjestämään palveluita kuntalaisille olisi ylivoimaisesti tehokkain sekä halvin tapa tehdä soteuudistus. Kuppaamalla pääkaupunkiseutu tyhjäksi rahasta ei palvella Suomen etua. Tämä on pakko kaikkien ymmärtää.

Pysymme hallituksessa, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Hallitusohjelma on Suomelle hyvä, mutta sen toimet on vietävä maaliin, Orpo sanoi.

Orpon mukaan tärkein asia on työllisyyden parantaminen.

– Olemme sopineet hallitusehdoissa, että työehdoista ja palkoista sopiminen mahdollistetaan työpaikoilla, hän totesi.

– Työpaikoilla kuitenkin tunnetaan se tilanne parhaiten, Orpo täsmensi.

Lisäksi uusi puheenjohtaja haluaa keventää työverotusta, jatkaa normien ja sääntelyn purkamista, sekä lisätä kilpailua.

Lähi- ja perushoitajat ovat hoito- ja hoiva-alan ammattilaisia. Heidän työpanostaan arvostetaan yleisesti Suomen 20 arvostetuimman ammatin joukkoon. Lähi- ja perushoitajiin luotetaan myös ammattilaisina.

Kun vuosittaisia ammattien palkkalistoja katsotaan, niin nämä samat arvostetut ja luotetut ammattilaiset roikkuvat siellä pohjia pitämässä. Tämä siitäkin huolimatta, että ilman lähihoitajia Suomi pysähtyisi. Ilman lähihoitajia yksi tärkeimmistä rattaista yhteiskunnan rattaista pysähtyisi ja samalla myös koko loppu koneisto.

SuPerin selvityksen mukaan tämä sama porukka on myös väsymässä. 70% on harkinnut ammatinvaihtoa, yli 60% on kokenut väkivaltaa työssään tehden tästä ammatista yhden Suomen vaarallisimmista ammateista. Peräti 93% vastanneista ovat huolissaan hoidon laadusta.

Se on vaarallinen lukema. Hoitajat haluavat tehdä työnsä hyvin, kuten suurin osa työntekijöistä. Jos joutuu tekemään huonosti resursseista johtuen, niin se jos mikä turhauttaa ja väsyttää. Hallitus toki haluaa entisestään kiristää työntahtia välittämättä asiakkaista tai hoitajista tuon taivaallista.

Metalliliitto on hyväksynyt tänään kiristys- ja kyykytyssopimuksen (kikyn). Se tuo tullessaan lisää taakkaa kannettavaksi julkisen alan naisvaltaisille aloille. Se leikkaa 30% lomarahoista ja pidentää työpäivää. Taakka annettiin kannettavaksi niille, joilta jo nyt vaaditaan paljon ja joille korvaus tästä vaatimuksesta ei kohtaa työn vaativuutta, arvostusta tai luottamusta.

Ei ollut hyvä sopimus tämä kiky – Ei yhtään hyvä.

Hallitus julkisti äsken veronkevennyssuunnitelmansa, jos kiky-sopimus saadaan maaliin asti. Ministeri Lindströmin keskittyessä lähinnä päänsä pyörittelyyn kertoi pääministeri Sipilä hallituksen suunnitelmat – ota naisvaltaisilta julkisilta aloilta anna parempituloisille.

Jos kiky-sopimus onnistuu täysimääräisesti tulee tämä tarkoittamaan, että lähihoitajien ostovoima tulee kehittymään 4 e/kk. Se tarkoittaa vuositasolla 48 euroa. 9000 euroa tienaavilla verohelpotus on jo 96 euroa.

Samaan aikaan julkiselta sektorilta hallitus on leikkaamassa lomarahoja 30% seuraavan kolmen vuoden ajan.  Tämä vähennys tarkoittaa käytännössä seuraavaa:

Kuukausipalkka:2200 €/kk
Lomaraha nyt:1100 €/v
Lomarahan leikkaus 30%:-330 €/v
Verojen muutos:-117 €/v
Nettotulojen muutos:-213 €/v

Eli ostovoimasta katoaa leikkauksen myötä 213 euroa vuosi, josta voidaan sitten vähentää hallituksen armollinen lisäys 43 euroa. Näin lähihoitajan ostovoimaa leikataan 170 euroa vuodessa seuraavan kolmen vuoden ajan. Tähän päälle tulee toki vielä työajan pidennys.

Olen yllättynyt ettei hallituksen fist pumpit lävähtänyt. Onhan hallitus tekemässä jälleen tulonsiirtoa matalapalkkaisilta naisvaltaisilta aloilta hyvätuloisille. Heidän veroalensa maksamme me.

Kunta-alan kilpailukykyneuvotteluissa on saatu neuvottelutulos. Sen mukaan työaika tulee pitenemään kunta-alalla 30 minuuttia viikossa, keskimäärin siis kuusi minuuttia päivässä.

Vaikka korotus tuntuu mitättömältä, niin suunta on väärä. Ruotsissa ollaan vanhainkodissa testattu viime vuonna kuuden tunnin työpäiviä, samalla palkalla. Kokeilusta on saatu hyviä kokemuksia. Työhyvinvointi on noussut, vanhukset ovat saaneet parempaa hoitoa ja myös sairauslomat ovat vähentyneet. Työpaikka on oikeasti säästänyt selvää rahaa, kun työaikaa on lyhennetty. On tehty todellinen tuottavuusloikka.

Suomessa ei tutkimuksiin ja kaiken maailman dosentteihin uskota, näin ainakin pääministeri suustaan laukoo. Meillä tehokkuutta on vain enemmän suorituksia, pidempää työaikaa ja YT-neuvotteluiden kautta kengänkuvioita. Ei se ole tehokkuutta, ei varsinkaan hoitoalalla.

Hoitoalalla tehokkuutta pitää mitata muilla mittareilla kuin suoritteille. Tosin myös autojen valmistusalalla on huomattu, että kuuden tunnin työvuoro on todellista tehokkuutta. Virheet ovat vähentyneet ja tuotteet olleet parempia. Asiakkaat tyytyväisempiä.

Puolen tunnin lisäys on askel väärään suuntaan. Oikea suunta olisi oikeanlainen tehostaminen, missä työaikaa olisi lyhennetty – työhyvinvointi olisi noussut ja samalla myös olisi syntynyt säästöjä. Konservatiivinen hallitus ei vain uskaltanut ottaa rohkeaa askelta, vaan edelleen luottaa muinaisiin toimimattomiin oppeihin.

Mahdollinen sopimus syntyy lähipäivien aikana, kun liitot tekevät päätöksen sopimuksen hyväksymisestä.

Ehdolla SuPerin edustajiston puheenjohtajistoon.

SuPerin edustajisto on yksimielisesti päättänyt, ettei SuPer jatka enää uuden keskusjärjestön selvitystyötä. Tämä tarkoittaa, että SuPer ei ole mukana uudessa keskusjärjestössä, jos se jollain ihmeellä vielä pystyyn saadaan.

Tämä on minusta harmillista. Uusi keskusjärjestö olisi ollut järkiavioliitto. Se olisi yhdistänyt SAK:n ja STTK:n yhdeksi suureksi edunvalvojaksi, jonka leveillä hartioilla olisi SuPerillakin ollut hyvä paikka.

Toisaalta viime keväänä tapahtuneet irtiotot toisissa liitoissa koskien yhteiskuntasopimusta ja sen maksattamista naisvaltaisilla aloilla oli jo ensimmäiset askeleet kohti tuhoa. Tämän jälkeen uudesta keskusjärjestöstä irtosi suuria liittoja yksittäin.

Järkisyyt avioliittoon katosivat ainoastaan pakkoavioliiton mahdollisuus jäi. Pakolla ei synny mitään hyvää. Sen takia SuPerin irtisanoutuminen selvitystyön jatkamisesta on hyvä asia.

SuPer on itse ilmoittanut halusta kehittää STTK:ta. Tämä on hyvä asia. Meidän pitää ratkaista työn prekarisoitumisen kautta tulevat ongelmat sekä myös löytää työkaluja estääksemme prekarisoitumisen.

Meidän on myös vahvasti puolustettava omaa ammattiamme. Lähihoitajien ammattia ollaan kaventamassa nyt molemmista päistä. Sairaaloissa lähihoitajien vakansseja muutetaan sairaanhoitajien vakansseiksi. Samalla monissa tehostetun palveluasumisen työpaikoissa muutetaan lähihoitajien vakansseja hoiva-avustajan vakansseiksi. Kuntapäättäjille sekä johtaville virkamiehille on tehtävä selväksi hyvä koulutuksemme ja sitä kautta syntyvä vahva monipuolinen osaamisemme.

Näiden haasteiden lisäksi meillä on näköpiirissämme Suomen itsenäisyyden ajan historian suurin muutos – sote. Sote voi edelleen olla mahdollisuus, kunhan sen uhkaavat töyssyt saadaan tasoitettua.

Tulevaisuus on heidän, jotka siihen valmistautuvat. Se pitää tänäänkin paikkansa.