Vantaan nykyinen kaupunginjohtaja Juhani Paajanen jää ensi vuoden puolella eläkkeelle ja Vantaan on aika valita itselleen johtaja. Vantaalla harkittiin siirtymistä pormestarimalliin, mutta siitä luovuttiin. Hyvä niin!

Vantaa on väkiluvultaan neljänneksi suurin kaupunki Suomessa ja tarvitsee johtoonsa työhön parhaiten sopivan ammattijohtajan, ei parhainta populistia. En voi kuitenkaan olla tyytyväinen tyyliin, miten tästä asiasta päätettiin – yhden puolueen ilmoituksella.

Vantaan kokoomus ilmoitti, ettei se ole enää kiinnostunut pormestarimallista, koska heidän ykkösehdokas, Tapani Mäkinen, ei ole enää kiinnostunut toimimaan Vantaan pormestarina, vaan ilmoittaa jatkavansa kansanedustajana työn monipuolisuuden vuoksi. Tämä ilmoitus on demokratian kannalta niin monella taholla väärin, etten tiedä mistä aloittaisin.

Ensinnäkin koko mallin luopumisesta yhden puolueen ilmoituksella on täydellistä demokratian pilkkaa. Jos kokoomus olisi jatkanut pormestarimallin tukemista, olisi se saanut taaksensa valtuuston enemmistön. Nyt sitä ei tule tapahtumaan.

Toiseksi minä en ainakaan tiennyt, että osa kansanedustaja on jo nyt valittu. Käsittääkseni vaalit ovat tulossa vasta huhtikuussa, joten on erikoista ilmoittaa jatkavansa myös tulevaisuudessa kansanedustajana ja siksi pormestarin duuni ei vain nappaa.

Kolmanneksi kuvittelin myös pormestarin valinnan olevan demokraattinen toiminto, missä äänestysikäiset vantaalaiset saavat äänestää haluamaansa pormestaria. Vaikka Tapani Mäkinen olisi ollut kokoomuksen ykkösehdokas, niin ei se olisi tarkoittanut mitään automaattista valintaa, kuten nyt annetaan ymmärtää.

Pormestarin mallista luopuminen on ollut hyvä juttu. Vantaa ei tarvitse joulukuuseksi koristeltuja pönöttäjiä edustamaan itseään vaan ammattijohtajan. Mutta ei tämä kuitenkaan nyt ihan hyvin mennyt kuitenkaan.

Leonardo da Vinci: The Proportions of the Human Figure (Vitruvian Manek) (1490; Pen, ink and watercolour over metalpoint.

Uskonnot ovat syntyneet evoluution seurauksena. Suurin osa eläimistä joutui käyttämään päivänsä  kysymyksen Mistä -ratkaisuun. Mistä saisi tänään ruokaa? Mistä turvallisen paikan nukkua?

Kun kädellisen apinan taidot kehittyivät, ei ihmisen enää tarvinnut vastata kysymykseen Mistä, vaan miksi. Miksi me olemme olemassa? Miksi taivaassa on tähtiä? Samaan aikaan jumalten temppelissä syttyivät valot. Jumalat olivat syntyneet ja eläisivät niin pitkään, kuin joku heihin uskoisi.

Uskontojen kautta ei pelkästään pyritty selittämään käsittämättömiä ilmiöitä, mutta myös hallitsemaan suurempaa joukkoa. Kun tarpeeksi pelotellaan helvetillisillä tulilla ja täydellisellä kadotuksella saadaan ihmiset toteuttamaan “jumalan määräyksiä”. Ihminen myös alkoi ymmärtämään oman elämänsä rajallisuuden ja osa jokaisen ihmisen elämästä kuluu tätä asiaa työstettäessä.

Suuri osa näistä määräyksistä on aikanaan ollut oikeasti tärkeitä, niin yhteiskunnallisesti kuin yksilöllisesti. Uskontojen kautta on haluttu saada kaikki ihmiset noudattamaan yhteisiä ohjeita, luotu siis paremmin järjestäytynyttä yhteiskuntaa jumalien kautta.

Uskontoja on käytetty myös ihmisten hyväksikäyttöön. Esimerkiksi erään yhdysvaltalaisen tieteiskirjailijan luoma uskonto vaikuttaisi olevan ihmisten puhdasta rahastusta. En oikein jaksa uskoa ulkoavaruudesta tulleiden olioiden sielujen aiheuttamiin maallisiin kärsimyksiin.

Uskonnot eivät kuitenkaan ole pysyneet tieteen kehityksen mukana. Ne ovat auttamattomasti vanhentuneita. Joko me tarvitsemme Uskonto 2.0 -päivityksen tai sitten ihmiskunnan pitäisi vain ruveta uskomaan ihmisiin. Kunnioittamaan toisia ihmisiä ja löytämään yhteisiä keinoja luoda uusi parempi yhteiskunta ilman jumalallisia käskyjä ja rajoituksia.

Tämä tarkoittaisi uskontojen ja jumalien hylkäämistä, jota en pidä yhtään realistisena vaihtoehtona. Valot jumalten temppelissä eivät siis tule sammumaan vielä pitkään aikaan. Varmasti siellä jo yksittäisiä pimeitä huoneita on.

Asunnoton mies makaamassa penkillä. Kuvaaja: Tomas Castelazo (CC: by-sa)

Miesten tasa-arvo ry. on tehnyt hienon kymmenen kohdan listan todellisista tasa-arvon kulmakivistä Suomessa. Otan niistä muutaman tässä käsittelyyn. Mediassa toistellaan tasa-arvon tarkoittavan palkkatasa-arvoa, mikä toki on tärkeä asia, mutta ei tärkein. Palkkaa maksetaan tehtyjen töiden perusteella sekä ajankäytön mukaan, joka ei ole sama miehillä ja naisilla. Tämäkään ei ole merkityksellinen verrattuna ainoaan asiaan, mikä elämässä on korvaamatonta, eli terveyteen sekä elinikään.

1. Ongelma lähtee jo suomalaisesta peruskoulusta liikkeelle. Scheinin tekemästä selvityksestä (2004) käy selvästi ilmi tyttöjen parempi koulumenestys jokaisessa oppiaineessa. Tämä heijastuu myös myöhemmin yliopistotutkintoon (naisista 60%, miehistä 42%) sekä myöhemmin korkea-asteen tutkintoon (naisista 46,4%, miehistä 29,4%). On siis selvää, ettei koulumaailma pysty tukemaan poikia samalla tavalla kuin tyttöjä. Tämä ajaa jo varhaisessa vaiheessa osan pojista syrjäytymiskierteeseen. (Lähde: Tilastokeskus)
2. Syrjäytymiskierre on selvästi nähtävillä myöhemmässä vaiheessa. Huono-osaisuus on selvästi kasautunut enemmän miehille: syrjäytyneet, asunnottomat (80 %), yömaja-asukit (95 %), alkoholistit ja
   huumeiden käyttäjät, vangit (95 %), tarkkailuluokkien oppilaat ja
   työkyvyttömät pitkäaikaistyöttömät. Huono koulumenestys johtaa heikkoon mahdollisuuteen jatko-opiskella sekä ajaa syrjäytymiseen jo varhaisessa vaiheessa. Syrjäytyminen johtaa yleisesti alkoholismiin, huumeisiin, rikollisuuteen sekä asunnottomuuteen. Tämä on yhteiskunnallisesti ajateltuna tasa-arvollinen kriisi.
3. Suurin osa itsemurhan tekevistä on miehiä. Yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuminen sekä monet muut paineet kasaantuvat enemmän miehille. 80% kaikista itsemurhan tehneistä on miehiä. Meillä ei kuitenkaan ole ohjelmia miesten auttamiseksi kriisien yli -valitettavasti. (Terveyskirjasto 2005)
4. Terveyspalveluissa rahaa käytetään 46% enemmän naisten terveydenhoitoon kuin miesten. Synnytyksen kustannukset ovat tässä yksi merkittävä tekijä, mutta ei kokonaan tilastoa selittävä. Tilastoa selittää eniten naisten korkeampi elinikä. Miehet kuolevat 7,2 vuotta naisia nuorempina. Tätä ei pidä missään nimessä ottaa kylmänä faktana, vaan miesten terveydenhoitoon pitää tehdä merkittäviä satsauksia, jotta eliniän odote korjaantuisi. (Lähde: STM sekä Tilastokeskus)
5. Suurin osa väkivallan uhreista on miehiä. Suurin osa perheväkivallan uhreista on lapsia. Kuitenkin yhteiskunnan ja jopa Vasemmistoliiton panokset on sijoitettu naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn ja naisten tukemiseen väkivallan uhreina. Tavoitteena tulisi olla väkivallaton yhteiskunta sekä väkivallaton perhe. Nyt valitettavasti naisten uhristatus on vaikeuttanut tuntuvasti väkivaltaisille naisille tarjottavia hoitoja, joita käytännössä ei ole. Naisethan eivät voi olla väkivallan tekijöitä, vaan uhreja. Median sekä naisjärjestöjen kuva on haitannut tärkeätä työtä. (Lähde: Kempe ym. 2000 sekä TANE)

Todellista tasa-arvoa olisi ruveta rakentamaan miehille räätälöityjä palveluita jo alkaen ihan peruskoulusta. Pojat tarvitsevat erityishuomiota, jotta koulumenestys paranisi ja samalla myös yhteiskunnallinen eriarvoisuus koulutuksen ja syrjäytymisen suhteen korjaantuisi.

Päihdepalveluihin tarvittaisiin räätälöityjä palveluita myös miehille. Päihdeäideistä ollaan kovasti huolissaan, mutta kuka on huolissaan päihdeiseistä.

Suomi on väkivaltainen maa, mutta ei sen sitä tarvitsisi olla. Miehille onneksi on jonkinverran erilaisia lyömätön linja -ohjelmia, mutta vastaavia ei naisille oikeastaan ole. Myös miesten turvakotiverkkoon olisi tehtävä huomattavia investointeja, jotta mies voi tarvittaessa lähteä karkuun kotoa väkivaltaista naista.

Tasa-arvo ei siis ole pelkästään palkkatasa-arvoa. Se on paljon muutakin. Pidetään tämä mielessä.

Hakunilan terveysasemaa puolustettiin kansalaisadressilla.

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa tehtiin merkittävä päätös Hakunilan terveysasemasta. Terveysaseman toiminta tullaan ulkoistamaan kilpailutuksen kautta yksityiselle yritykselle, vaikka suurin osa hakunilalaisista olisi halunnut terveysaseman säilyvän kunnan omana työnä.

Hakunilan terveysasema on ollut ongelmallinen terveysasema Vantaalla. Sinne on ollut vaikeata saada henkilökuntaa, mutta tätä ongelmaa ei voi ratkaista ulkoistamalla, vaan muuttamalla omia toimintoja – kehittämällä. Nyt kehitysvastuu Hakunilan terveysasemasta siirrettiin yksityiselle yritykselle kolmeksi vuodeksi. On hyvin oletettavaa, ettei tämä yksityinen yritys sitoudu kehittämiseen kovinkaan tarmokkaasti.

Hakunilan terveysasemat puitteet ovat paljastuneet suurimmaksi syyksi henkilökunnan saatavuuden kanssa. Hakunilan terveysasema sijaitsee Hakunilan ostarilla ja terveysaseman tilat eivät selvityksen mukaan ole lähellekään optimaaliset. Nämä heikentävät henkilökunnan saamista ja jaksamista. Tämän lisäksi Hakunila sijaitsee hieman sivussa pääkaupunkiseudulla ja sinne ei tule junaa. Junavarsien terveysasemat eivät ole kärsineet samanlaisista ongelmista.

Miten OY Yksityinen AB ratkaisee nämä perustavan laatuiset ongelmat? Kaupunki ei kuitenkaan ole tiloja remontoimassa eikä terveysasemaa olla siirtämässä. Junaa ja metroa saavat hakunilalaiset odottaa tuomiopäivään asti. Päätös oli siis hyvin periaatteellinen.

Jään mielenkiinnolla odottamaan minkälaisia tuloksia terveysaseman ulkoistus tuo. Peijaksen terveyskeskuspäivystyksen ulkoistus kuulemma toi säästöjä, mutta samaan aikaan potilaskäyntimäärät putosivat melkein 30% ja samalla ohjattiin enemmän potilaita erikoissairaanhoitoon. Näin voitiin vähentää henkilökuntaa 15 sairaanhoitajalla ja parilla lääkärillä. Kätevä ratkaisu! Kaupungin omana työnä samanlaisilla ratkaisuilla säästöjä olisi tullut huomattavasti enemmän, mutta onko terveyshoidossa kaikkein tärkeintä säästö vai ihmisten hoitaminen? Se on se tärkein kysymys.