Maahanmuutosta keskusteltaessa sivuutetaan työperäinen maahanmuutto yleisesti sanomalla, ettei heistä mitään haittaa ole tai se on sitä oikeata maahanmuuttoa Suomelle. Asiahan ei näin ole.

Työperäisellä maahanmuutolla on huomattavia vaikutuksia suomalaisten työllistymiseen sekä palkkojen kehittymiseen. Työperäistä maahanmuuttoa käytetään yleisesti myös sellaisilla aloilla, missä suomalaisista työntekijöistä ei puutetta ole, kuten esimerkiksi rakennustyömailla. Pelottavimpana esimerkkinä tästä on uuden ydinvoimalan rakennustyömaa.

Maahanmuuttajia tarvitaan kyllä sellaisilla aloilla, missä työvoimapula on arkipäivää, kuten esimerkiksi hoitotyössä. Silloinkin on varmistettava, ettei ulkomaalaisella työvoimalla poljeta suomalaisten palkkoja tai rikota voimassa olevia työehtosopimuksia. Tätä valitettavasti tapahtuu useasti ja siihen on puututtava.

Ulkomaisen työvoiman käyttäminen on myös useasti liian helppo ratkaisu, jolloin rakenteellisia muutoksia koulutuspolitiikassa eikä palkkapolitiikassa tarvitse tehdä. Suomen pitäisi ensisijaisesti ratkaista itse työvoimapula-alansa tekemällä koulutus alalle houkuttelevammaksi sekä lisätä koulutuspaikkoja ja samaan aikaan vähentää niillä aloilla, missä työvoimapulaa ei ole. Palkkakannustin on tässä yksi asia, mutta myös erilaisia urakehitysmalleja pitäisi ruveta suunnittelemaan. Monen hoitajan urakehitys lakkaa samalla hetkellä, kun hän valmistuu, vain harvalle riittää paikkoja asiantuntijan tehtävissä.

Ulkomaisen työvoiman käyttäminen tulee kalliiksi myös maalle, josta koulutetut ihmiset ovat lähteneet pois. Harva maa kouluttaa toisten maiden tarpeisiin asti omia kansalaisiaan. Tässä poikkeuksen tekee Filippiinit, mistä on tullut ”sairaanhoitajatehdas”. On moraalisesti arveluttavaa hyötyä toisen maan kouluttamista työntekijöistä ja käyttää heitä halpatyövoimana Suomessa, samalla polkien suomalaisten palkkoja. Tätä moraalista ongelmaa ei ole Suomen itsensä kouluttamissa ihmisissä.

Työministeriön pitäisi vakavasti pohtia, miten yrityksille saataisiin kannattavammaksi palkata työhön työtön suomalainen työnhakija, kuin halpatyövoimaksi tuotu ulkomaalainen. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin huolehtia työvoimapula-alueista sekä tiettyjen alojen erityistarpeista, esimerkiksi korkean teknologian.

Pienin poikani täytti äskettäin kolme kuukautta ja sai ensimmäisen rokotteensa. Olin alkuun hämmästynyt, kun neuvolan terveydenhoitaja keskusteli pitkään rokotuksen hyödyistä ja haitoista. Tämän jälkeen kysyi lupaa rokotukseen. Suostuin tietenkin, silmää räpäyttämättä. Mutta jäin ajattelemaan tarvitaanko rokotuksia Suomessa vai ei?

Rokotukset ovat tehokkainta mahdollista tautien ennaltaehkäisyä. Rokotteiden kohdalla on pitänyt tehdä tarkkoja selvityksiä niiden hyödyistä ja kustannusvaikutuksista, koska hoidon tehoa ei voi mitata rokotuksen hetkellä, vaan sen hyödyt ihmiselle itselleen sekä taloudelliset säästöt tulevat ihmisen elämän aikana. Suomalainen rokotusohjelma on yksi maailman parhaista ja sitä päivitetään tarvittaessa.

Rokotteiden vastustaminen on kuitenkin viime aikoina noussut. Tavallaan ymmärrän näitä ihmisiä. Mikään rokote ei ole täysin turvallinen, vaan jokaiseen liittyy marginaalisia riskejä. Nämä marginaaliset riskit toteutuvat joskus, kuten Iltalehti vähän aikaa sitten kirjoitti pyörätuoliin joutuneesta lapsesta. Rokotusten tehokkuudesta johtuen emme onneksi joudu katsomaan kurkkumätään kuolleita tai polion halvaannuttamia lapsia. Rokotusten positiivista puolta emme voi nähdä uutisissa eikä sitä voi myydä mediaseksikkäänä.

Vapaaehtoisesti otettavissa rokotteissa on sitten jokaisen käytettävä omaa harkintakykyä sekä mielellään konsultoitava terveydenhuollon henkilökuntaa. Matkustajan tarvitsemat rokotteet on syytä harkita tarkkaan matkan määränpään mukaan. Myös ns. punkkirokotteiden ottamista kannattaa miettiä ajatuksen kanssa. Punkkirokote suojaa puutiaisaivokuumeelta, mutta ei borrelioosilta, jota vastaan ei ole rokoitetta. Suomessa puutiaisaivokuumetartunnan voi saada maantieteellisesti rajatuilla alueilla: Ahvenanmaalla, Turun saaristossa, Kokkolan seudulla, Helsingin edustan Isosaaressa ja Lappeenrannan – Imatran seudulla. Punkkibussi on kuitenkin kierrellyt myös alueilla, joilla tautia ei esiinny ja ihmiset ovat ottaneet rokotteen varmuuden vuoksi.
On kuitenkin muistettava, että kansallisen rokotusohjelman rokotukset ovat olleet yksi hyvinvoinnin peruskivistä. Rokotusohjelman arvoa ei voi mitata pelkästään taloudellisilla säästöillä, vaan se on säästänyt monia inhimilliseltä kärsimykseltä sekä kuolemalta. Tarvitaanko rokotuksia? Ehdottomasti.

Tämä kirjoitus on yksi osa kirjoituksistani medikalisaatiosta sekä terveydenhoidosta Suomessa. Sarjassa olen aikaisemmin kirjoittanut:

• Olet sairas, saatat kuolla – Lääkkeestä apua
• Rauhalinen exitus letalis kello 06:15

Viime vuoden lopulla syntynyt kansanliike terveysasemien puolesta on kerännyt tähän mennessä jo 22 000 allekirjoitusta adresseihin. Kansanliike piti eilen Korsossa keskustelupaneelin, johon osallistui Vantaan terveyspalvelujen johto, useiden puolueiden puheenjohtajat, kansanliikkeen vetäjä Juha Kovanen sekä 180 korsolaista asukasta. Kansanryhmä kerää nimiä lähipalveluiden puolesta.

Kuutoskaupunkien selvityksessä on tarkasteltu Suomen kuuden suurimman kaupungin asioita eri näkökulmista ja koostettu näistä tilastoja. Tilastosta käy hyvin selväksi Vantaan nykyinen lähtökohta, joka verrattaessa muihin kuntiin on alhainen. Tilaston tosiasiaa painaa vielä alemmaksi fakta, että vain 50% vantaalaisista asuu 700 metrin säteellä julkisen liikenteen pysäkistä, josta pääsisi terveyskeskukseen. Eli jo nykyisellään lähipalvelukäsite terveyspalveluissa on kyseenalainen.

Paneelissa keskusteltiin paljon terveysasemien kohtalosta. Apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen painotti, ettei Korson terveysasemaa tulla Vantaalla sulkemaan. Kansa taputti ja apulaiskaupunginjohtaja hymyili. Mainitsin itse omassa avauspuheenvuorossani kuitenkin huoleni ja kysyin mielestäni sen oikean kysymyksen:”Suljetaanko mitään terveysasemaa ja mitä tarkoittavat terveysasemille jäävät kevennetyt palvelut?” Vastausta kysymykseeni en saanut.

Kovanen pamautti lopulta kunnon pommin näyttäessään kaupungin sivuilla olleen selvityksen eri terveysasemien sulkemisvuosista. Salminen sekä terveyspalvelujen johtaja Aronkytö molemmat todistelivat sen olevan vain vanhentunutta valmistelua. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseinen kalvo oli Vantaa-sopimuksen lähtökohta, jonka Vasemmistoliitto yhdessä SDPn kanssa saivat, ainakin toistaiseksi, runnottua pois sopimuksesta. Vantaa sopimuksessa alustavan lähtötyön teki Vantaan suurin puolue Kokoomus. Vain vihreät olivat valmiit hyväksymään kokoomuksen pohjan ilman muutoksia.

Vääntö terveysasemista jatkuu sosiaali-ja terveyslautakunnassa. Lautakunnalla tullaan selvittämään, mitä tarkoitetaan kevennetyillä terveyspalveluilla, lääkärien listautumismallit sekä muut uudistukset. Maalis-huhtikuun kokouksissa ratkaistaan Vantaan terveysasemien kohtalo, toistaiseksi.

Terveyskeskukset tarvitsevatkin kehitystyötä. Se on totta, mutta sen ei samalla tarvitse tarkoittaa siirtymistä mammuttimaisiin 70 000 ihmistä palveleviin terveysasemiin. Lähiterveyspalvelut, yhdistettynä kolmen laajaa palvelua antavan terveysaseman kanssa, antavat vantaalaisille parhaimman mahdollisen hoidon sekä säästävät kaupungin taloutta.

Viha on jälleen nostamassa päätään Suomessa. Ihmisiä vihataan, koska he näyttävät erilaiselta, haisevat erilaiselle, puhuvat erikoisesti – ovat erilaisia. Vihaaminen on helppoa ja tunteena voimakas. Vihassa ei tarvitse ajatella toisten ihmisten hätää eikä tunteita. Voi vain vihata.

Raamatun sananlaskuista löytyy suuri viisaus:

”Sananl. 10:12 

Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.”

Viha synnyttää ympärilleen vain vihaa, kun taas rakkaus synnyttää rakkautta. Rakkaus synnyttää uutta, se on rakentavaa siinä missä viha tuhoaa. Rakastaminen on vaikeata, se edellyttää hyvää itsetuntoa sekä vahvaa omaatuntoa. Pitää terveellä tavalla rakastaa itseään, jotta voisi rakastaa myös muita.
Myös Roomalaiskirjeessä puhutaan hyvin rakkaudesta:

”Room. 13:09-10

Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain”

Pidetään huolta toisistamme, annetaan toisillemme anteeksi ja unohdetaan viha.

Kestovaipoista on tullut osa jokapäiväistä vauvojen hoitoa, mikä on ihan hyvä asia. Vauvojen kestovaipat  ovat kehittyneet ja nyt rinnalle on tullut myös kertakäyttöisiä vauvojen vaippoja, jotka maatuvat kompostissa. Eteenpäin on siis menty. Kestovaipoissa säästyvät talous sekä myös luonto. Kävin kestovaippa ry:n sivuilla hakemassa vähän tilastotietoa vaippojen kulutuksesta vaippaikäisellä lapsella.

”Lapsi käyttää noin 5 000 kertakäyttövaippaa vaippakautensa eli noin 30 kuukauden aikana. Kertakäyttövaippojen maatuminen kaatopaikoilla vie useita satoja vuosia. Pelkästään pääkaupunkiseudulla vaippajätettä tulee vuodessa arviolta 5 200 tonnia. Yhden lapsen vaipoista jätettä syntyy noin 1 500 kg ja lapsiperheen tuottamasta jätteestä voi jopa puolet olla vaippajätettä. Kertakäyttövaipoista onkin tullut suurin yksittäinen kotitalouksien kaatopaikkajäte. Kaatopaikoille päätyvät kertakäyttövaipat hajoavat hapettomissa oloissa ja tuottavat ympäristöön metaania. Metaani on toiseksi merkittävin ilmaston lämpenemistä aiheuttava kaasu.”

Vauvojen kestovaippa-asiat ovat siis kunnossa, ne kuitenkin ovat vain yksi puu suuressa metsässä. Todellinen ongelma on vanhusväestön käyttämät vaippamäärät, missä kestovaipoista ole kuultukaan. Oikealla oleva kuva on otettu kahden sairaalan kuntoutusosaston, noin 80 potilasta, vuorokauden vaipparoskamäärästä. Kuntoutusosastolla monet eivät edes käytä vaippoja, joten pitkäaikaisosastojen roskamäärät ovat vielä suuremmat. Suurimman osan tuosta roskakasasta muodostavat muovitetut vaipat, muovitetut vuodesuojat sekä kumihanskat.

Tuo määrä syntyy vuoden jokaisena päivänä, vatsatautien iskiessä keko yleensä vyöryy lattialle asti. Kasvavan vanhusväestön myötä vaipparoskan määrä ei ainakaan tule vähenemään, kun monet vanhukset käyttävät elämänsä viimeiset vuodet vaippoja.

Vauvojen kestovaipat ovat hyvästä, mutta ne estävät ihmisiä näkemästä metsää puilta. Todellinen ekologinen ongelma on vanhusten vaipat, joille ei ole olemassa vaihtoehtoa. Jos lasten kestovaipat tuovat taloudellista sekä myös ekologista säästöä, niin olisiko tässä suomalaiselle innovaatiolle rakoa.

Tämä kirjoitus koskee pääasiallisesti turvapaikanhakijoita, mutta sivuaa myös pakolaisia sekä työperäistä maahanmuuttoa. Yrittäin pitää nämä kolme selvästi erilaista ryhmää erossa toisistaan.

Euroopan maat toteuttavat jokainen omaa maahanmuuttopolitiikkaansa, joissa jokaisessa on selvästi kansalliset piirteensä. Maahanmuuttopolitiikan pitäisi kuitenkin olla EU vetoinen sekä yhtenäinen. Suurimmaksi ongelmaksi Euroopassa on syntynyt turvapaikanhakijat, jotka rasittavat kohtuuttomasti esimerkiksi Italiaa, Kreikkaa ja Espanjaa. Näiden maiden turvapaikkapolitiikka onkin muuttunut karuksi arjeksi.

Euroopan pitäisi siis yhteisesti sopia kriteerit, joiden perusteella turvapaikka myönnetään tai ei myönnetä. Näitä samoja kriteerejä käytettäisiin kaikissa EU maissa. Samalla myös selvitettäisiin jokaisen EU maan mahdollisuudet ottaa vastaan turvapaikanhakijoita sekä myös kiintiöpakolaisia. Maan resurssien mukaan sinne sijoitettaisiin tietty määrä turvapaikanhakijoita sekä kiintiöpakolaisia. Sen lisäksi, että yhtenäistettäisiin turvapaikansaamisen kriteerit yhtenäistettäisiin myös turvapaikanhakijoiden saamat etuudet. Näin mikään Euroopan maa ei houkuttelisi yhtään toista enempää, kun jokainen toimisi saman standardin mukaan.

Turvapaikkaa hakevien asioiden käsittely on Suomessa venynyt kohtuuttomaksi. Se on haitaksi molemmille osapuolille. Käsittelyaika pitäisikin saada maksimissaan viikon mittaiseksi, jolloin mahdollisuudet ns. turvapaikkashoppailulle EU:n sisällä heikkenisivät myös. Turvapaikkaa haettaessa tehtäisiin tarvittavat selvitykset, myös iänmääritys tarvittaessa.

Osa turvapaikan saaneista syyllistyy Suomessa rikoksiin. Karkotuspäätökset tulisi tehdä yksilöllisesti – riippuen henkilön integroitumisesta Suomeen, perhesiteistä, lähtömaan tilanteesta. Kategoriseen karkottamiseen tietyistä rikoksista ei mielestäni pitäisi mennä. Myöskään ns. tuplarangaistukset, Suomessa vankilaan ja sitten karkoitus, eivät voi olla sallittuja. Joko tuomitaan suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan tai sitten karkoitetaan – ei sekäettä. Suomalaiseen oikeuskäsitykseen enkä tietyistä rikoksista tuomittaviin lepsuihin rangaistuksiin halua tässä bloggauksessa mennä.

Sekä kiintiöpakolaisille, että myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneille on syytä aloittaa suomen kielen koulutus mahdollisimman nopeasti. Myös mahdollisuus työllistyä pitää olla mahdollisimman alhainen. Päiväkodit ja koulut ovat tärkeässä asemassa lasten integroitumisessa, mutta työtä pitää tehdä myös aikuisten kanssa.

Perheenyhdistämisistä pitäisi myös tulla EU tasoinen yhtenäinen päätös, jolloin jokainen EU maa toimisi saman standardin mukaan. Lähiperheenyhdistäminen kohdemaahan tulisi olla sallittua – Isä, äiti ja sisarukset. Tarvittaessa perheenyhdistämisissä selvitettäisiin tarvittavilla tutkimuksilla kuuluvatko saapuvat ihmiset lähiperheeseen.

Työperäisessä maahanmuutossa pitäisi huolehtia saapuvien henkilöiden palkkauksesta, jotta se ei polkisi yleistä palkkatasoa sekä huolehtia, että saapuvat henkilöt saavat myös samat sosiaaliset etuudet kuin suomalaiset saavat työpaikoilla. Työnantajien tulisi noudattaa suomalaisia työehtosopimuksia sekä työehtoja. Tämä on ehdottoman tärkeätä myös suomalaisten kannalta. Myös verojen oikeaan maksuun tulisi kiinnittää huomiota.

Juuri äsken tulleessa MOT ohjelmassa toisteltiin erilaisia lukuja ja niistä innostuneena, myös Uusi Suomi kirjoitti kornin uutisen. Uutisessa  puhutaan kymmenhenkisestä yksinhuoltajaperheestä, jonka tulot saattavat nousta jopa 3500 euroon kuukaudessa. Helppoahan se varmaan on yhdeksän lasta pullauttaa maailmaan ja sen jälkeen elää lokoisasti noin mahtavalla summalla rahaa kuukaudessa. Talvisin varmaan voi lapsikatrasta käyttää koiravaljakkona ja säästää vielä bussimatkoista. No, leikki sikseen.

Onko 3500 euroa kuukaudessa todellakin liikaa kymmenhenkiselle perheelle? Tämän rahan on riitettävä vuokraan, mikä noin isolle perheelle tarkoittaa noin 800-1300 euroa kuukaudessa, riippuen vähän asuinkunnasta. Jäljelle jää siis 2200-2700 euroa vaatteisiin, ruokaan, harrastuksiin ja muuhun elämiseen. Ei kuulosta kovin isolta summalta ja mikä työ on kasvattaa yhdeksän lasta yksin. Se on varmasti mieletön.

Uutinen toki yhdistettiin maahanmuuttajien saamaan rahaan, mikä on täysin vastaava. Heillä vielä sosiaaliset verkot Suomessa saattavat olla pienemmät, kun suomalaisella yksinhuoltajaäidillä saattaa olla vielä isovanhemmat, sisarukset sekä muut ystävät auttamassa, niin monet maahanmuuttajat elävät tässä tilanteessa yksin. Raha summa on siis sama sekä suomalaisille että maahanmuuttajille ja hyvä niin!

MOT ohjelmassa myös käytettiin herätyksenä Ruotsin lukuja. Kun kaikki kulut lasketaan yhteen, niin Ruotsissa maahanmuuttajat kuluttavat kokonaisveropotista n. 20%, MOTn mukaan. Ruotsin väestöstä kuitenkin 24% on maahanmuuttajia, joten 76% prosenttia ruotsalaisista kuluttaa 80% koko potista. Näinpäin käännettynä ei kuulosta enää niin pahalta, vaikka he kuluttavat keskimäärin enemmän koko veropotista. Eikö verorahojen olekin syytä palata jossain muodossa takaisin kansalaisille?

Jos siis todellakin haluamme pitää hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä sekä jatkaa tulonsiirtoja heikoimmille, kuten yksinhuoltajaäideille, niin ei ole mitään järkeä lähteä tähän kiihkoon kymmenhenkisen perheen ”suurista” tuloista. Vai haluammeko ajaa Suomeen eriarvoista järjestelmää, jossa toisille annetaan ja toisille ei?

Haluan kuitenkin painottaa, että on oikein kritisoida sosiaalitukien väärinkäyttäjiä. Mielestäni Korkein Oikeus teki aikoinaan väärän päätöksen, ettei sosiaalitukien huijaaminen ole rikollista. Sitäkään tapausta ei kuitenkaan saa käyttää keppihevosena yleisessä keskustelusta tulonsiirroista. Se ennakkotapaus on kuitenkin saatava muutettua moraalisesti sekä tasa-arvoisesti kestävämpään suuntaan.

MOT.

Olen hoitajana kohdannut kuolemaa jo opiskeluajoista lähtien. En enää edes muista, kuinka monta kymmentä vainajaa olen pessyt, pukenut ja vienyt sairaalan kylmiöön. Kirjannut vainajan papereihin sanat rauhallinen exitus kello 06:15 omaisten läsnäollessa, rauhallinen exitus kello 03:40 – omaisille ilmoitettu, rauhallinen exitus kello 05:10 omaisia ei ole tavoitettu.
En itse ole uskovainen ihminen, mutta haluaisin uskoa ihmisen pääsevän kuoltuaan sinne, minne hän on itse uskonut pääsevänsä. Toiset lähtevät taivaaseen, toiset paratiisiin, jotkut ehkä jatkavat ikuisia juhlia Valhallan kemuissa. Kuolema ei ole minulle enää merkityksellinen asia.

Kuoleman jälkeen ihmiselle tehdään viimeinen palvelus. Tätä palvelusta ei tehdä vainajalle, vaan omaisille. Ei vainaja palveluksia tarvitse, kaikki hyvä ja paha, ilo ja suru, on jo tapahtunut, mitään ei voi enää hänelle tapahtua. Vainajan ruumis on tyhjä tomumaja, henki ja sielu ovat mahdollisesti matkalla. Ne ovat poistuneet exituksessa.

En pelkää kuolemaa, mutta kuolemista olen ajatellut huomattavasti enemmän. Koska vainajalle palveluksia ei enää voi tehdä, niin ne on tehtävä ennen kuoleman hetkeä. Ihmisille on mahdollistettava hyvä kuolema, mahdollisimman kivuton, turvallinen ja rauhallinen. Valitettavasti tämä ei aina ole mahdollista.

Kuolemasta on tullut liian suuri tabu yhteiskunnassa. Meidän olisi aina syytä asettaa elämänlaatu itse elämän arvon edelle ja varsinkin kuunnella kuolevan tahtoa. Vaikka kuolema erottaa meidät äideistä, veljistä, lapsistamme, niin emme saisi olla itsekkäitä kuoleman edessä, vaan nöyrästi kunnioittaa sen lopullista valtaa. Se tulee meidän kohdalle aikanamme.

On syytä harkita vakavasti tarvitaanko elämän viimeisissä hetkissä kaikkea sitä tehohoitoa, millä voidaan joissakin tapauksissa pidentää elämää tunneilla tai päivillä. On syytä harkita vakavasti elämänlaadun arvoa kuolevien potilaiden kohdalla. Voisiko kuolevilla potilailla olla oikeus päättää paremmasta kuolemasta omalla kohdallaan, jolloin elämänlaatu voittaisi elämän?

Eletään nyt vielä kuitenkin tovi.

Uusi Suomi on nostanut etusivulleen uutisen suomalaisesta hommafoorumista. Uutisessa painotetaan, ettei hommafoorumilla hyväksytä rasismia. Monet maahanmuuttokriitikot itse kysyvät tässä kohtaa:”Mitä se rasismi oikein on?” Tähän löytyy erilaisia vastauksia.

Wikipedia

Rasismi eli rotusyrjintä tai rotusorto on aate tai toiminta, jossa ihmisten väitetyn rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen. Arkikielessä sanaa rasismi käytetään joskus myös puhuttaessa muusta syrjinnästä, kuten ikärasismista.

Tätä määritelmää käytetään useasti. Rasismi tarkoittaa vain ns. eri rotuisiin ihmisiin kohdistuvasta syrjinnästä. Ihminenhän ei rotuaan sinänsä voi valita. Esiintyykö tämänkaltaista rasismia hommafoorumilla?

“Ei, kyllä ero on geneettinen. Amerikkalaiset huomaavat tämän eron joka päivä, koska Amerikassa on niin paljon neekereitä ja valkoisia samoilla alueilla. Tästä syystä valkoiset amerikkalaiset eivät esim. elokuvateattereissa halua istua mustien viereen. Syynä siihen neekerinhajuun ei siis voi olla ruokavalio, koska amerikkalaiset neekerit syövät enimmäkseen samanlaista ruokaa kuin valkoiset.”

“Tämä on faktaa. Kysy valkoisilta amerikkalaisilta. (Älä vaivaudu kysymään lesbofeministivegaaneilta tms. hipeiltä, vaan normaaleilta ihmisiltä.)”

Tässä kohtaa on syytä muistaa, että Ellillällä on omat oikeutensa foorumilla, kuten foorumin moderaattorit sanovat:”Ellilällä on kyllä omat sääntönsä. Toivon, ettei Ellilää verrata enää ikinä muihin käyttäjiin.”

Rasismin voi kuitenkin määritellä myös muilla tavoin. Esimerkiksi Rasismi Suomessa kirjan mukaan rasismin voi määritellä seuraavalla tavalla:

”Rasistisesta ideologiasta on kehittynyt ”rodun” ja biologian sijasta kulttuuria ja kulttuurista erilaisuutta korostava muoto. Sen mukaan kulttuurit jakavat ihmiset toisensa poissulkeviin, ylittämättömiin ja perustavanlaatuisella tavalla erilaisiin ryhmiin, joilla on omat erityispiirteensä. Uusi rasismi ymmärtää kansat erillisinä kulttuureina ja korostaa näennäisesti jokaisen kulttuurin tasa-arvoisuutta. Tosiasiassa tavoitteena on kulttuurien erillään pitäminen” (Rasismi Suomessa 2000)

Mikäli hommafoorum on ylläpitäjänsä toimesta sanoutunut irti rasismista, niin minkälaisesta rasismista se on irtisanoutunut? Ylläolevaan viittaavaa rasismia löytyy sieltä hyvin monesta keskustelusta.

Hommafoorumin kriittisyys ei yleisesti myöskään rajoitu myöskään pelkästään maahanmuuttajiin, vaan kohteina on ollut seksuaaliset vähemmistöt, feministit sekä ns. vihervasemmistolaiset. Myös ilmastonmuutokseen suhtaudutaan hyvin skeptisesti. Näissä kohtaa pätee kuitenkin hyvin yleinen nyrkkisääntö, mikä tuo hyvin ilmi foorumilla hallitsevaa kaksinaismoralismia.

Osa maahanmuuttokriittisistä vastustaa homosuhteita, ellei sillä voi vastustaa islamia sekä maahanmuuttoa. Osa maahanmuuttokriittisistä vastustaa ilmastonmuutosta, ellei sillä voi vastustaa maahanmuuttoa. Osa maahanmuuttokriittisistä vastustaa feministejä, ellei sillä voi vastustaa islamia sekä maahanmuuttoa. Monet maahanmuuttokriittiset näkevät tämän kaiken takana vihervasemmistolaisen salaliiton.

Täällä Uuden Suomen blogeissa monet ovat valitelleet, ettei maahanmuutosta saa keskustella. En ole itse vastaavaa havainnut. On eri asia kuitenkin keskustella maahanmuutosta, kuin karjua yhtä totuutta ja vaatia sitä kautta vain omia näkökulmiaan esiin. Asiallista keskustelua maahanmuutosta tarvitaan, sitä ei valitettavasti hommafoorumi edusta. Asiallinen keskustelu ei voi lähteä nykyisistä rintamalinjoista, joissa toisella puolella ovat vihervasemmistolaiset kukkahattutädit ja toisella itseään maahanmuuttokriittisiksi kutsuvat. Näihin rintamalinjoihin ei saa jämähtää, vaikka maahanmuuttoministeri Astrid Thors näistä puhuikin. Nämä rintamalinjat ovat muutenkin äärimmäisen mustavalkoiset.

Nykyisin pakollinen jälkikirjoitus. Bloggaus on tarkoituksella kärjistävä, yleistävä sekä ei sinänsä edusta asiallista maahanmuuttokeskustelua. Sen on tarkoitus herättää keskustelua. Lauri Gröhnille tiedoksi, yhtään stetoskooppia ei satutettu kirjoituksen aikana.

Tehokas Sairauden lievittäjä

LÄÄKE™ helpottaa uuden Sairauden oireissa. Se on tehokas lievittäjä, joka vähentää Sairauden oireita. LÄÄKE™ toimii varmasti ja se on helposti saatavilla apteekeissa.

LÄÄKE™ on kehitetty uuteen Sairauteen, jota sinäkin saatat sairastaa tietämättäsi. Onneksi helpolla tarkastuslistalla pystyt kotona tarkistamaan oireesi. Jokainenhan itse on omien oireiden paras asiantuntija ja paras lääkäri. Luota vain itseesi, tee testi ja hae tarvittaessa LÄÄKE™ttä.

OLETKO SAIRAS?

Tällä helpolla listalla voit helposti tarkastaa oletko sairas. Mikäli neljä kohtaa viidestä pätee sinuun, niin olet hyvin todennäköisesti Sairas ja tarvitset LÄÄKEttä™.

1. Piinaako sinua välillä yskä?
2. Onko sinulla joskus ollut vaikeuksia seksin kanssa?
3. Onko sinulla hartioissa särkyä tai tuntuvatko hartiasi tiukalta?
4. Vaivaako vatsasi ajoittain sinua?
5. Onko sinua joskus huimannut?

Muista! Tämän Sairauden kanssa ei kannata kärsiä, eikä sen oireita kannata pitkittää. Se pahimmillaan voi johtaa hoitamattomana kuolemaan tai aiheuttaa impotenssia. Naisilla emättimen kuivumista ja sitä kautta seksihalujen vähenemistä on havaittu Sairauden kanssa.

Olitko sairas? Hae LÄÄKE™ttä.

Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa kirjoitussarjassa, jossa tulen käsittelemään medikalisaatiota sekä terveydenhuoltoa Suomessa.