Kävin työpaikan kahvihuoneessa keskustelua Suomeen 90-luvun alkupuolella lapsena muuttaneen somalialaisen kanssa. Nykyään hän opiskelee sairaanhoitajaksi ja tekee keikkaa monen opiskelijan tavoin vuodeosastoilla, jotta pärjäisi paremmin vuokrien kanssa.

Sairaanhoitaja kertoi todella hyvin minkälaista rasismi oli 90-luvulla, kun hän perheineen asui Joensuussa. Joensuussa asuessa oikeastaan kukaan ei uskaltanut lähteä pimeän aikaan ulos. Koulumatkalla ollut 8-vuotias isovelikin oli joutunut teinien pahoinpitelemäksi. Pari isompaa kaveria oli paukutellut häntä pihan lipputankoon. Tilanne helpotti vasta, kun perhe muutti pois Joensuusta.

2000-luvun alun hän kertoi olleen parempaa aikaa, jolloin ei oikeastaan törmännyt rasismiin kovinkaan usein, mutta viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on taas lähtenyt pahenemaan. Nykyään kuulee kaikenlaista huutelua kadulla huomattavasti enemmän ja tuntemattomat ihmiset saattavat tulla bussissa kertomaan, kuinka hänen pitäisi lopettaa Suomessa sosiaaliturvalla asuminen ja muuttaa takaisin Afrikkaan. Vaikka hän yrittää keskustella ihmisten kanssa, melkein virheettömällä suomella, harva viitsii edes kuunnella.

Sairaanhoitaja puhui myös siitä kuinka suuri osa somaleista haluaisi tehdä töitä ja kuinka monet ovat käyneet erilaisia ammattikouluja, mutta työllistyminen on kuitenkin vaikeata johtuen etnisestä taustasta. Kunta-alalle on helpompi päästä, varsinkin hoitoalalle, mutta yksityiselle puolelle on vaikeampaa päästä töihin somalina. Hän myös pahoittelee kuinka huonosti Suomessa on tarjolla suomenkielen opetusta.

Hän kertoi myös muutaman ystävänsä asuvan Isossa-Britanniassa ja Hollannissa. Näihin maihin verrattuna hän kehuu Suomea todella paljon. Suomessa tilanne on huomattavasti parempi ja kotouttaminen on tehty huomattavasti paremmin. Ääriliikkeiden nousu Suomessa kuitenkin huolestuttaa, hän ei haluaisi 90-luvun Joensuun laajenevan koko Suomea koskevaksi. Kuitenkin hänen tavoitteenaan on työllistyä valmistuttuaan sairaanhoitajaksi ja elää osana tätä yhteiskuntaa. Somaliasta kaksi vuotiaana muuttaneena hän ei koe Somaliaa kotimaakseen, vaan Suomen.

Valvira on tänään ohjeistanut kuntia Kuopion hallinto-oikeuden tekemän päätöksen johdosta. Ohjeistus koskee julkisen vallan käyttämistä:

”Vain virkasuhteessa olevat lääkärit saavat käyttää julkista valtaa

Julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä saavat suorittaa vain virkasuhteessa olevat lääkärit. Apulaisoikeusasiamies katsoi, että jos julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä annetaan kunnallisessa terveydenhuollossa muille kuin virkasuhteisille lääkäreille, heidät on valtuutettava näiden tehtävien hoitoon lain nimenomaisin säännöksin. Tällaisia säännöksiä ei nyt ole.”

Jatkossa ainoastaan virkasuhteiset lääkärit saavat kirjoittaa M1-tarkkailulähetteen, mielenterveyteen liittyvä tarkkailulähete. Tämä tulee tarkoittamaan käytännössä mielenterveysongelmaisten määrän rajua pudotusta, koska jo nyt monet terveyskeskuspäivystykset toimitavat pelkästään keikkalääkärien varassa. Myös terveyskeskuksissa huomattava osa lääkäreistä on keikkalaisia.

Valvira sallisi myös muiden kuin virkasuhteisten lääkärien lähetteet, mikäli säännöksiä asiasta olisi. Kuten ylläolevasta tekstistä tulee ilmi, niin näitä säädöksiä ei ole.

Uusi ohjeistus tulee koskemaan varsinkin pienempiä paikkakuntia, joissa ei omia lääkäreitä ole ollut vuosiin, vaan  toimintaa on pyöritetty keikkalääkärien varassa. Suurimmista kaupungeista Vantaalla tilanne on myös mielenkiintoinen. Vantaan terveyskeskuspäivystys on ulkoistettu kokonaisuudessaan Attendo MedOnella. Tullaanko Vantaalla mielenterveyspotilasta päivystysaikaan suosittelemaan kohteliaasti ottamaan taksi Jorvin tai Haartmanin sairaalaan, jossa virkasuhteessa oleva lääkäri voisi määrätä hänestä tarkkailulähetteen tai määrätä hänet pakkohoitoon?

Hartwall Areena täyttyy tänään taas tuhansista tietokoneita harrastavista ihmisistä. Toiset ovat siellä katsomassa demoskenen uusimpia saavutuksia, toiset pelaamassa kilpaa niin konsolipeleillä kuin tietokoneillaa ja toiset pitämässä hauskaa kavereiden kanssa. Tänä vuonna olen itse Gaming.fi TVn kanssa paikalla, joka tekee yhteistyötä AssemblyTVn kanssa. Tarkoituksena olisi täyttää niin webbistreami kuin myös oma HD-televisiokanava erilaisillaohjelmilla.

Tänä vuonna kilpailullisen puolen taso on erittäin kova. Counter-Strike 1.6 -peliin saapuu pelaajia ympäri skandinaviaa, koska kyseessä on World Championship Gamingin skandinavian karsintaturnaus, josta voittaja jatkaa matkaansa Yhdysvaltoihin varsinaiseen turnaukseen. Voittajille maksetaan matkat ja majoitus, joten tavoiteltavaa riittää! Paikalle on ainakin tulossa SK-Gaming Ruotsista, joka on yksi menestyneimpiä peliporukoita koko maailmassa. Suomen lippua pitävät yllä Power Gaming sekä PlayZone.

Tässä vielä aikataulu Counter-Strike -turnaukseen. Osa otteluista tulee ainoastaan webbi-TVn kautta, mutta finaalit ajetaan suorana kaapeliin.

Teemu ’wabbit’ Hiilisen selostuksia voi seurata webissä suoraan Gaming.fi -sivustolta. Tervetuloa seuraamaan ohjelmaa suorana Assemblyiltä Helsingistä!

Monissa tutkimuksissa on todettu, ettei palkka ole aina se ensisijainen mittari työpaikkaa valitessa tai työviihtyvyydessä. Tämä varmasti pitää paikkansa. Olen tehnyt erilaisia hoitajan töitä vuodesta -99. Nykyisin työskentelen Puolarmetsän sairaalassa kuntoutusosastolla. Meidän tehtävänä olisi kuntouttaa ihmiset kotiin, palvelutaloon tai hoivakotiin riippuen ihmisen voinnista. Tässä voisimme onnistua paremminkin, mutta se ei ole meistä itsestämme pelkästään kiinni.

Normaalisti aamuvuoroissa meillä on viisi hoitajaa 20 potilasta kohti ja viikonloppuisin vain neljä. Iltavuoroa jää sitten kolmesta neljään henkilöä ja yössä on se yksi yksinäinen yönsankari. Näistä viidestä hoitajasta yhden aika menee pääsääntöisesti lääkkeiden jakoon sekä muihin vastaaviin töihin. Neljä henkilöä siis jakaantuu kentälle tekemään perustyötä. Siinä sivussa pitäisi vielä tehdä kuntoutussuunnitelmia, hoitosuunnitelmia, tehdä erilaisia testejä (MMSE, RAVA, BARTHEL jne.), ottaa erilaisia arvoja potilaista (verensokeri, verenpaine, paino, virtsanäytteitä jne.). Tämän kaiken lisäksi pitäisi vielä ehtiä kuntouttaa potilaita kuntoutussuunnitelman mukaan. Välillähän se tuntuu huonolta vitsiltä.

Monet hoitajat olisivat tyytyväisiä, jos paremman palkan sijaan saataisiin kentälle enemmän käsiä tekemään työtä. Samalla myös jaksaminen parantuisi huomattavasti. Harva hoitotyössä työskentelevä jaksaa nykyisellään eläkeikään asti. Yleensä varhaiseläkkeelle jäädään selän, polven tai käden johdosta – toisilta loppuu pää. Tuomalla lisää ihmisiä tekemään hoitotyötä pystyttäisiin keventämään työtaakkaa huomattavasti.

Lisäkädet toisivat myös huomattavasti enemmän aikaa varsinaiseen potilastyöhön. Olisi aikaa keskustella potilaiden kanssa ja varmasti saisimme vietyä muutaman potilaan uloskin päivittäin. Nythän meidän potilaat ovat maanneet koko kesän sairaalassa sisällä, koska aikaa heidän ulosviemiseen ei hoitajilla ole. Monilla ei myöskään ole omaisia, jotka voisivat viedä potilaan ulos hetkeksi katselemaan aurinkoa. Valitettavasti.

Lisäkädet eivät kuitenkaan ole ainoa, mikä parantaisi työpanosta. Puolarmetsän sairaalaki on vanha ja toisten mielestä raihnainen. Ainakin se on todella huonosti ilmastoitu. Nyt helteillä ei sisälämpötila laskenut kertaakaan alle 29 asteen – ei yölläkään. Se on todella raskasta sekä potilaille että hoitajille. Hoitajille oltiin laitettu suositukseksi vartin tauon pitämisen kerran tuntiin. Kuka ne työt tekee sillä aikaa? Siihen ei vastausta ole vieläkään annettu.

Lämpötilat nyt tulee ja menee, mutta myös työskentelyvälineet on monissa sairaaloissa hyvin puutteelliset. Sängyt ovat vanhoja, suuressa osassa on käytössä vielä manuaaliset sängyt, joita pitää käsin ja jaloin säädellä. Sähkösänkyjä onneksi on tullut kokoajan entistä enemmän. Huonenostureita on erittäin harvoissa paikoissa ja säästösyistä liikuteltavia potilasnostureita on erittäin rajallinen määrä. Niitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille tarvitseville. Näin rikotaan muutama selkä, käsi ja polvi. Välillä myös potilaan eristys estää yhteisten nosturien käytön ja eristyshuoneissa pyritään aina pitämään minimihenkilökuntaa. Yksin 100 kiloisen vuodepotilaan vaipanvaihto on taitolaji, johon tarvitaan riittävä määrä voimaakin.

Näin vaalivuotena hoitajille varmasti tehdään jälleen lupauksia edellisten vuosien tapaan. Edelliset lupaukset oli selvästi tehty rikottaviksi. Kun hoitajille piti lisää palkkaa maksaa, niin eduskunta sääti ennätysajassa pakkotyölain, joka olisi tarvittaessa pakottanut hoitajat orjien lailla työpaikalle.

Jos nyt ei luvattaisikaan rahaa, jos luvattaisiin inhimilliset työolot hoitajille ja mahdollisuus palkata lisäkäsiä, joka myös sitten näkyisi parempana hoitona potilaille. Enemmän käsiä hoitotyössä mahdollistaa inhimillisemmän hoidon.