Mies tulee kotiinsa rankan työpäivän jälkeen. Tämä mitaleilla palkittu sotaveteraani tervehtii ensimmäiseksi vaimoaan ja sen jälkeen viittä lastaan. Keskustelu ruokapöydässä noudattaa tuttuja totuttuja tapoja. Illalla hän lukee lapsilleen kirjaa sekä peittelee heidät sänkyynsä, kunnes itse väsyneenä kävelee omaansa. Välillä hän pohtii niitä harmittomia päiviä vaimonsa kanssa, jolloin kaikki oli vielä toisin. Iloisia nuoruuden kesäpäiviä pohtien tämä mies nukahtaa ja herää uuteen aamuun.

Aamulla mies lähtee kotoaan töihin. Hän on kirjaimellisesti vastuussa päivittäin tuhansien ihmisten elämästä ja kuolemasta. Juna viheltää asemalla ja ihmisiä hyppii vaunuista alas. Uusi päivä on todellakin alkanut. Miehen työkaverit jakavat nopeasti junasta tulleet ihmiset kahteen ryhmään, jotka jatkavat eri suuntiin. He eivät koskaan enään tule näkemään toisiaan. Toinen ryhmistä päätyy suurelle leirille ja toinen kaasukammioihin. Heidän kohtalonsa on sinetöity metallisin pultein, jotka sulkevat kammioiden ovet. Mies itse välillä seuraa koko tapahtuman alusta loppuun asti.

Kuka tämä mies oli? Hän oli Rudolf Höss Auschwitzin komentaja, viiden lapsen isä, arvostettu puolueen jäsen sekä ansioristein palkittu soteveteraani. Hän oli aikanaan kunnioitettu yhteiskunnan jäsen, joka uskoi omaan työhönsä ja toteutti kansakunnan johtajan määrittämiä ohjeita. Hän oli myös henkilö, jonka nimeä tuhannet ja taas tuhannet ovat kironneet. Hän oli yksi historian suurimman kansanmurhan toteuttajista. Yksi ratas suuressa koneistossa, jonka seurauksena miljoonat ihmiset kuolivat.

Viimeisiksi sanoikseen tämä mies sanoi:”Kyllä minulla on. Haluaisin lähettää parhaimmat terveiset vaimolleni ja lapsilleni. Pyydän myös Puolan kansaa antamaan minulle anteeksi sen, mitä olen sille tehnyt.”

Kolikossa on kaksi puolta. Se on syytä muistaa.

Viime vuonna alkanut terveysasemien puolustaminen huipentuu tänään kello 1530-1630 Vantaan kaupungintalolla. Kansalaisliike jättää adressin Vantaan poliittiselle johdolla 29 000 allekirjoituksella varustettuna. Kaupungintalon edessä järjestetään samaan aikaan rauhallinen mielenosoitus kello 15:30 alkaen.

Kansalaisliikkeen aktiivit rakentavat kaupungintalon eteen myös terveyskipsan (terveyskioski ™ on Sitran varaama tuotemerkki, jota ei kuulemma saa käyttää tässä yhteydessä). Tervetuloa hakemaan terveyspalveluja terveyskipsasta.

Terveys on tärkein!

Haluan, että katsotte kuvaa hetken. Tuo poika voisi olla kenen tahansa meistä. Hän vain syntyi Afghanistaniin, jossa Yhdysvallat liittolaisineen käyvät sotaa ”terrorismia” vastaan. Pelkästään Afghanistanissa on kuollut eri lähteiden mukaan 5568 – 12969 siviiliä. Sen lisäksi sodan molemmilla puolilla on kuollut tuhansia taistelijoita.

Miksi tästä ei puhuta? Afghanistanin sodasta, jossa Suomi on yhtenä osapuolena, kirjoitetaan Helsingin Sanomiin tai muihin lehtiin vain pieniä uutisia lehtien sivuun. Sen sijaan meille syötetään kyllä kaikki uusimmat ”uutiset” Big Brotherin kilpailijoista, jotka päättivät ruveta kasvattamaan häpykarvoja ja laittamaan ne myyntiin. Meille kerrotaan maajusseista, jotka etsivät morsiamia tosi-TVn kautta. Näytetään hymyileviä kasvoja onnistuneista urheilijoista. Kirjoittaessani tätä juttua on Iltalehden luetuimmissa uutisissa uutinen Lady Gagan vaatetuksesta, kuinka hänellä on hummeri päässä!

Media on muuttunut. Sen on pitänyt muuttua, jotta se pärjäisi kilpailullisessa yhteiskunnassa. Kukaan ei halua katsoa ylläolevia kuvia, se ei vedä lukijoita, se ei saa ”hittejä”. Sen sijaan Lady Gagan läpinäkyvä vaatetus hummerin kanssa – KATSO KUVAT! – vetää ihmisiä puoleensa. Media syöttää meille sitä, mitä me haluamme. Se on myynyt itsensä ja me medianälkäiset hiiren napsuttelijat ja lehtien selaajat, me ostamme sitä mitä media meille syöttää. Me olemme myös myyneet itsemme, olemme myyneet itsemme viihteelle. Kaukainen sota ei kosketa meitä, eivätkä ne ihmistragediat joita sodan nimissä tehdään.

War. War never changes.