Avainsana-arkisto: varhaiskasvatus

Kahden päivän nälkäkuolema

Vaalien lähestyessä vanhuksilla ja lapsilla on aina ystäviä. Tämä totuus on tullut esiin nyt myös JHL:n julistaman lakon johdosta.

Hallituksen edustajat ja heidän kannattajansa kilvan huutavat kuinka lasten ja vanhusten kahden päivän ruoasta on tullut pelinappula ay-liikkeelle. Kuinka osalle lapsista kouluruokailu on ainoa ruoka, minkä he päivässä saavat. Tässä kohtaa peli pitää jo viheltää poikki.

Jos lapsen ainoa, minkä hän päivässä saa on kouluruoka, niin silloin lapsi ja hänen perheensä tarvitsevat kattavasti sosiaalihuollon palveluita. Ei voi vain hyväksyä, että se yksi kouluruoka riittää lapselle ja nostaa meteliä silloin, kun hän ei sitä yhtä ruokaa saa. Niin se ei voi olla.

Tämän lisäksi hallitus on nyt kovasti huolissaan lapsista ja vanhuksista, vaikka on toteuttanut hallituskaudella lapsi- ja vanhusvihamielisimpää hallitusta aikoihin.

Tämä hallitus on kasvattanut varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja sekä poistanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Tämä tulee varmasti tulevaisuudessa näkymään koulumenestyksessä sekä myös syrjäytyvien lasten määrässä. Yhä useampi erityistä tukea tarvitseva lapsi jää sitä ilman tai hänen erityistuen tarvetta ei huomata kasvaneessa ryhmäkoossa. 

Tästä ei kuitenkaan ole oltu huolissaan, vaan tämä on täysin hyväksytty pelinappula.

Tämän lisäksi koulutuksesta on leikattu sekä tehty täysin toimimaton amisreformi, mikä varmasti lisää syrjäytymistä niiden nuorten keskuudessa, jotka eivät ole vielä valmiita ottamaan vastuuta itsestään. Puhutaan kuitenkin 15-16 -vuotiaista nuorista. Näiden nuorten tulisi kantaa kokonaisvastuu oppimisestaan. Osa varmasti pystyy, osa ei ja sillä osalla on suuri vaara syrjäytyä.

Tämäkin on hyväksytty. 

Hallitus käyttää sopivasti ”Eikö kukaan ajattele lapsia” -mantraa, vaikka on itse koko hallituskauden toteuttanut lapsivihamielistä politiikkaa, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Teemu Hiilinen

Nyt kun JHL on julistanut kahden päivän työnseisauksen, joka ulottuu myös osaan päiväkodeista ja kouluista, niin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tuhoutumassa ja lapset kuolemassa nälkään. Kahdessa (2) päivässä. Posketon väite, jonka tarkoitusperät hyvin tiedetään. Hallitus käyttää sopivasti ”Eikö kukaan ajattele lapsia” -mantraa, vaikka on itse koko hallituskauden toteuttanut lapsivihamielistä politiikkaa, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Tästä bluffista on vain katsottava läpi. 

Varhaiskasvatuksen kriisi

Elokuun alkupuolella pääkaupunkiseudun kunnilla oli yli 300 lastentarhanopettajan vakanssia vailla työntekijöitä. Kompensoidakseen puuttuvia lastentarhanopettajia kunnat palkkasivat lastenhoitajia toimimaan epäpätevinä lastentarhanopettajina. Tämä on aiheuttanut valtavan pulan koulutetuista lastenhoitajista.

Sen sijaan, että lastenhoitajapulaa korjattaisiin esimerkiksi paremmalla palkauksella, on Seure  pääkaupunkiseudulla ruvennut tarjoamaan neljän päivän perehdytystä kenelle tahansa. 

Moni kuvittelee työskentelyn päiväkodissa olevan samanlaista kuin lasten hoitamisen kotona. He eivät ole ollenkaan ymmärtäneet sitä todellisuutta, mitä työskentely päiväkodissa oikeasti on. Lapsiryhmässä saattaa olla pahimmillaan yli 24 lasta paikalla ja hoitajia kaksi tai kolme. Noin isoon lapsiryhmään mahtuu lapsia joilla on hyvin erilaiset sosiaaliset taidot, terveydentila sekä kulttuurillinen tausta. Niistä huolimatta jokainen lapsi tulisi ottaa huomioon yksilönä.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen totesi Helsingin Sanomissa, että tutkimusten mukaan varhaiskasvatus on vaikuttavaa lasten oppimisen ja myöhemmän kehityksen tukea. Se mahdollistaa esimerkiksi oppimisvaikeuksien aiemman tunnistamisen ja avun.

Nyt yhden teoriapäivän, kahden perehdytyspäivän ja yhden päivän palautetta kuunnelleen kouluttamattoman aikuisen tulisi tunnistaa lapsen oppimiskyvyt sekä kasvun mahdolliset viivästymiset. Tunnistamisen lisäksi tulisi hänen vielä löytää keinoja tukea lasta. 

Ministeri Grahn-Laasonen myös iloitsi, kuinka vuoteen 2030 mennessä yksi lastenhoitaja tullaan korvaamaan lastentarhanopettajalla, jolloin päivähoidon ryhmässä olisi kaksi opettajaa ja yksi hoitaja. Tämä hänen mukaan nostaa pedagogista osaamista lapsiryhmässä.

Nyt kun pikaperehdytetyt kouluttamattomat ihmiset vyöryvät varhaiskasvatukseen on ministeriö vaiennut täysin. Huoli lapsista on lakannut. 

Tämä kriisi ei voinut tulla yllätyksenä pääkaupunkiseudulla, koska merkit tähän ovat olleet ilmassa jo vuosikausia. Yhä enenevässä määrin lastenhoitajat ovat työskennelleet epäpätevinä lastentarhanopettajina. Vuosien ajan tämä määrä on kasvanut, mutta kunnat eivät ole tehneet työtä tehdäkseen alasta houkuttelevampaa ja saadakseen muissa töissä olevan koulutetun henkilökunnan palaamaan koulutusta vastaavaan työhön. Sen sijaan tarjotaan purkkaratkaisuja kouluttamattoman henkilökunnan kautta, joiden rikosrekisteriä ei edes tarkasteta.

Jos varhaiskasvatusta oikeasti arvostetaan, niin sen eteen pitää tehdä työtä ja arvostuksen tulee näkyä palkkauksessa, pienemmässä mitoituksessa sekä paremmassa johtamisessa. Ei vain ministerin korulauseissa matkalla kohti vaalivuotta.