Yksi parhaimmista ratkaisuista, mitä itse näkisin olisi Tukholman vanhusasiamies -malli. Vanhusasiamiehen tehtäviin Tukholmassa kuuluu:

• Antaa neuvoja, tukea ja ohjausta vanhuksille sekä heidän omaisilleen, läheisilleen ja muille edustajilleen.
• Ohjata vanhus oikean huoltotoimen tai viraston puoleen ja tarvittaessa olla avuksi yhteydenotossa.
• Vastaanottaa ja seurata eri näkökantoja, toivomuksia ja valituksia, sekä välittää nämä eteenpäin vanhustenhuollosta vastuussa olevien tietoon, niin että puutteet huomioidaan ja korjataan.
• Levittää tietoa hyvistä esimerkeistä, niin että Tukholman kaupungin vanhustenhuolto voi kehittyä edelleen ja parantua entisestään.

Vanhusasiamiestä tarvitsevat varsinkin ne vanhukset, kenellä ei ole omaisia tai omaiset eivät pysty ajamaan heidän oikeuksiaan. Vanhusasiamiehen kautta pystyttäisiin puuttumaan nopeasti ja tehokkaasti, niin yksityisissä palvelukodeissa kuin julkisessa terveydenhuollossa, ilmeneviin epäkohtiin.

Ehdotankin Vantaan kaupungille vanhusasiamiehen palkkaamista. Vanhusasiamiehen toimenkuva tulisi määritellä samansuuntaiseksi kuin Tukholman kaupungin vanhusasiamiehen. Vanhusasiamies pystyisi parantamaan vanhusväestön elämänlaatua sekä myös tiedonkulkua vanhuksilta päättäjille.

http://www.kansanuutiset.fi/kotimaa.htm#2207

Lehtiversion voi lataa .pdf tiedostona:

Kansan Uutiset

Monissa kirjoituksissani olen korostanut vanhustenhoidon haasteita. Olen aloittanut monia puheita sanoilla: “HERÄTKÄÄ!”. Vuodesta 2010 eteenpäin suuret ikäluokat alkavat siirtymään eläkkeelle. Terveyden- ja sosiaalihuollon alalla tämä tulee olemaan suurin haaste koko Suomen historian aikana. Muistan, kun ollessani yläasteella 80-luvun lopulla tästä ongelmasta jo puhuttiin. Kuitenkaan ongelmaan ei ole varauduttu riittävästi. Nyt alkavat olla viimeiset hetket tehdä jotain. Vantaan pitäisi olla viestinviejä, tiennäyttäjä muille kaupungeille. Pidetään me hyvin huolta vanhuksista ja muista syrjäytyneistä, näytetään markkinataloudelle pitkää nenää ja todistetaan, että Suomi on edelleen hyvinvointivaltio. Valtio, joka huolehtii kaikista kansalaisistaan, ei vain työssä käyvistä ja hyväkuntoisista.

Huolestuneisuus sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta näkyy hyvin tästä tilastosta. Me suomalaiset olemme erittäin huolissamme vanhustenhoidosta, hoitajien riittävyydestä sekä palvelujen laadusta. Ratkaisut eivät ole helppoja, mutta niihin on pyrittävä. Panostamalla vahvasti kotihoitoon voimme vapauttaa hoitohenkilökuntaa sairaalatyöstä ja samalla myös parantaa palvelujen laatua kotihoidon asiakkaille. Kotihoito on ollut ongelma viime lamasta lähtien. Ennen se todellakin oli kokonainen paketti. Nyt kotihoitoa tuottavat kunta, yksityiset palvelun tarjoajat sekä kolmas sektori (järjestöt, kirkko). Yksi tuo lääkkeet, toinen kylvettää, kolmas tuo ateriat, neljäs tamppaa matot ja siivoa, viides istuu seurana tovin. Kokonaisvaltaisuus on kadonnut ja vanhusten turvattomuus on varmasti lisääntynyt, kun väkeä paukkaa ovesta ja ikkunoista eikä ihmisiin ehdi tutustua. Kunnan pitäisi pystyä tarjoamaan kokonaisvaltaista kotihoitoa, joka tarjoaisi parhaimman mahdollisimman hoidon vanhusväestölle.

Vanhustenhoidossa korostuvat samat asiat kuin yleisesti terveydenhuollossa. Nostaisin kuitenkin kaksi kohtaa esiin tuosta listasta: kuntouttavan hoitotyön sekä oikean lääkityksen. Oikea lääkitys on vanhustenhoidon kompastuskiviä. Suomessa on liian vähän vanhustenhoitoon erikoistuneita lääkäreitä, jotka tuntevat lääkkeiden yhteisvaikutukset. Tämän seurauksena vanhukset syövät yleisesti liikaa eri lääkkeitä, joista yhdellä hoidetaan yhtä vaivaa, toisella toista ja kolmannella näiden kahden aiheuttamaa sivuvaikutusta. Maailman terveyssäätiön (WHO) mukaan vanhusten ei pitäisi syödä yli viittä eri lääkettä päivässä. Nyt luvut ovat toisella kymmenellä. Moni vanhus syö paljon rauhoittavia lääkkeitä, koska heidän hoitoonsa ei ole panostettu tarpeeksi. Kiire ja huonot mitoitukset näkyvät hoidon tasossa ja myös vanhusten lääkkeissä.

Kuntouttavan hoitotyön pitäisi olla hyvin suuressa arvossa. Hyvä kuntoutus takaa kevyemmän hoidon, mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää. Koulutuksessa panostetaan paljon kuntouttavaan hoitotyöhön, mutta työpaikkojen resurssit eivät anna tähän mahdollisuutta. Hyvällä mitoituksella sekä oikeilla apuvälineillä saisimme huonokuntoisemmat vanhuksemme kevyempään hoitoon ja säästäisimme sitä kautta rahaa.

Viimeisestä taulukosta käy ilmi, ketkä ovat eniten huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta. Huoli tulevaisuudesta kasvaa vanhetessa eikä se ole ihme, kun seuraa läheltä Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tilaa.

Pidetään huolta toisistamme, tuetaan toisiamme, ei jätetä toisiamme yksin.

]]> http://www.teemuhiilinen.info/2008/05/20/suomalaiset-huolissaan-vanhusten-terveydenhuollosta/feed/ 0