Julkinen terveydenhuolto on säilytettävä tekemällä kovia päätöksiä. Lääkärien veronkierto yksityisiltä terveysasemilta pitäisi lopettaa ja siirtää heidät samalle viivalle kunnallisten lääkärien kanssa, KELA -korvaukset yksityisistä lääkärikäynneistä tulisi myös lakkauttaa ja siirtää tämä raha julkisen puolen lääkärien virkoihin ja palkkoihin sekä viimeiseksi parantaa lääkärien työnhallintaa terveysasemilla. Esimerkiksi ottaa käyttöön norjalainen malli, missä listalääkäri saa tietyissä rajoissa päättää montako potilasta hoitaa päivittäin. Palkkaus luonnollisesti perustuu potilaiden määrään sekä hoitoisuuteen päivittäin.

Julkista terveydenhuoltoa ei saa haudata. Se on tämän yhteiskunnan kulmakivi, ilman tervettä tasa-arvoista yhteiskuntaa meillä ei ole mitään.

1. Laitoshoidosta kotihoitoon

Hylätyt vanhukset

Tässä pitää muistaa yksilöllisyys. Aina kotikaan ei ole se paras vaihtoehto, mutta laitoshoidolle pitää tarjota enemmän vaihtoehtoja. Asu ja elä -malli, josta olen kirjoittanut ylläolevan bloggauksen, on mielestäni loistava vaihtoehto nykyiselle hoidolle. Kotihoitoon sekä asu ja elä -malliseen hoitoon pitää tulevaisuudessa panostaa.

2. Kunnan on itse tuotettava omat palvelunsa

Vantaan porvarit pakenevat kehitysvastuuta

Kehitysvastuun pakoilu on lopetettava. Kunnan palveluja pitää kehittää ja kehitysvastuu on pidettävä itsellä. Vantaan tulevaisuus on haasteellinen, mutta se tarjoaa mahdollisuuden. Siihen mahdollisuuteen meidän on tartuttava.

3. Ei ruuhkamaksuille

Pääkaupunkiseutu on Suomessa poikkeuksellisen kallis alue elää. Vuokrat sekä tonttien hinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin muualla Suomessa. Ruuhkamaksut lisäisivät pääkaupunkiseudun eriarvoisuutta. Voin hyväksyä ruuhkamaksut, jos niistä tulevat rahat käytettäisiin lyhentämättöminä joukkoliikenteen kehittämiseen. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne toimii nimittäin tällä hetkellä kunnolla vain ydinkeskustassa ja ratojen läheisyydessä. Poikittaisliikenne Vantaalla sekä Vantaalta Espooseen on lähinnä vitsi.

4. Joukkoliikennettä kehitettävä vaihtoehdoksi autolle

Nykyisellään pääkaupunkiseudun joukkoliikenne ei pysty vastaamaan ihmisten tarpeiden muodostamaan haasteeseen tarpeeksi. Tämän takia joukkoliikennettä on kehitettävä. Siitä on tehtävä edullisempaa ja samaan aikaan tarjottava paremmin ihmisten liikkumistarpeita palvelevia linjoja näin kasvattaen joukkoliikenteen käyttäjämäärää. Vantaan Kehärata tulee helpottamaan Vantaan poikittaisliikennettä, mutta Vantaan ja Espoon välistä liikennettä on myös kehitettävä parempaan suuntaan. Linjoja on suunniteltava palvelevammiksi.

5. Ampumaurheilukeskus Petikkoon

Ampumaurheilukeskus Petikkoon

Ampumaurheilukeskuksen rakentaminen on herättänyt kiivasta keskustelua blogissa. Lentomelualue on todella sopiva paikka ampumaradalle. Lisäksi ampumaurheilukeskus tarjoaisi harjoittelumahdollisuuden sekä poliisille että rajavartiolaitokselle. Harrastamisen mahdollisuudet kuuluvat kaikille, varsinkin 40 000 pääkaupunkiseutulaiselle ampujalle.

6. Hoitajien työolosuhteet parannettava

Päättäjät ulos, päättäjät ulos!

Olin mukana järjestämässä hoitajien mielenosoitusta, sillä välillä joudutaan työntekijöiden inhimillisen kohtelun turvaamiseksi ryhtymään myös suoraan toimintaan. Hoitajien työolosuhteet vaativat kuitenkin muutakin parantamista. Hoitajia on palkattava lisää, jotta jaksaminen työpaikoilla parantuisi. Sitä kautta myös sairaspoissaolot vähenisivät ja voisi mahdollisesti jopa syntyä säästöä pitkässä juoksussa. Myös hoidon laatu paranisi. Tämä kohentaisi niin kaupungin taloutta, potilaiden saamaa hoitoa kuin hoitajien jaksamistakin. Tilanne olisi parhaimmillaan voitto-voitto kaikille.

Minulle illan tärkein yksittäinen anti oli Salmisen lausunto, jonka mukaan “Vantaan terveydenhuolto on isojen kaupunkien tehokkainta.” Tämä laittaa koko hössötyksen suurista säästöistä ja yksityistämisen iloista aivan uudelle pohjalle. Jos Vantaa pystyy suurimmaksi osaksi kunnallisesti tehokkaimpaan terveydenhoitoon, niin miksi sitä pitäisi ruveta voimakkaasti yksityistämään tai ulkoistamaan? Onko kyse pelkästä periaatteesta, kun ruvetaan korjamaan jotakin, joka ei ole rikki?

Keskustelutilaisuudessa käytiin läpi myös Vantaan terveydenhoidon tulevaisuutta. Tässä muutama keskeinen asia, jotka poimin Salmisen puheesta:

- Pieniä terveysasemia ei olla lakkauttamassa. Tämä on helpotus monelle vanhukselle ja liikuntarajoitteiselle, joille lähellä oleva lääkäri on tärkeä.
- Lääkärien listamalli käynnistyy ensi vuoden alusta. Listamalliin siirtyminen on hyvä idea, siinä kun kroonisia sairauksia sairastavat ihmiset voivat valita listalta oman lääkärinsä. Näin lääkärien oma erikoistuminen tulee otettua hyvin huomioon. Diabeetikot, reumaatikot jne. voidaan silloin hyvin keskittää lääkäreille, jotka tuntevat erityisesti nämä sairaudet. Samalla lääkäreille jää enemmän aikaa paneutua asiakkaisiinsa.
- Kotihoitoa pyritään tehostamaan tulevaisuudessa. Tämä on se asia, jota olen itsekin ajanut. Kotihoito ja palveluasuminen ovat avaimet tulevaisuuden vanhustenhoitoon. Täytyy kuitenkin muistaa, että Länsi-Vantaalta on viime aikoina lakkautettu palvelukoteja. Toivottavasti kunta pystyy nopeasti järjestämään uusia lakkautettuja korvaamaan. Varsinkin Asu ja elä -mallisia palvelutaloja pitäisi ruveta jo suunnittelemaan.

Kaikenkkaikkiaan Vantaalla siis menee terveydenhoidon osalta ainakin taloudellisesti hyvin. Käsiä sairaaloihin kuitenkin tarvitaan tulevaisuudessa lisää, kun asiakasmäärät tulevat väestön ikääntyessä kasvamaan. Toivottavasti Vantaa pystyy vastaamaan tähän lisäämällä henkilökuntaa sairaaloissa. Näin pystyttäisiin tarjoamaan tasokkaampaa hoitoa ja pitämään henkilökunta terveempänä ja motivoituneempana töihin.

Ministeri Hyssälän mielestä yritykset pystyvät aina tuottamaan kaiken halvemmalla. Täytyy kuitenkin muistaa, että yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa – kukaan ei perusta nakkikioskia ja myy jokaista nakkia tappiolla. Mikäli yritys kertoo tuottavansa palvelunsa 15-20% halvemmalla kuin julkiset palvelut, niin yrityksen pitäisi todellisuudessa tuottaa ne 20-25% halvemalla, koska voittoakin on saatava. Mistä tämä on pois? Jostainhan sen on oltava. Vaihtoehdot mielestäni ovat:

1)Vähemmän henkilökuntaa (enemmän työtä yhdelle ihmielle = huonompi työtulos)
2)Vähemmän palkkaa henkilökunnalle (tasa-arvo, rekrytointiongelmat, työmotivaatio-ongelmat)
3)Palvelumaksujen nosto (kunnat itse määrittävät palvelumaksut, joten yritys ei pysty tähän vaikuttamaan)
4)Enemmän rahaa kunnalta (ensimmäinen sopimuskausi tuotetaan tappiolla, sitten nostetaan hintoja rajusti. Suomi on kylmä ja pimeä maa Pohjolassa. Täällä ei ole todellisia markkinoita. On helppo ajaa yhteiskunnan julkiset palvelut alas tarjoamalla halvempaa alkuun ja sitten kiristää hintoja, kun kunnalla ei ole enää omaa henkilökuntaa sitä tuottamaan.)

Myös valvonnan tarve pitää ottaa huomioon. Kuka valvoo palvelun laatua? Sinisilmäinen ei voi olla ja luottaa yrityksen omaan valvontaan. Tähän luotettiin Helsingissä kuljetuspalveluiden kohdalla, ja palvelun laatu romahti. Julkisissa palveluissa sen sijaan johtajat ovat virkavastuussa palveluista ja itseohjautumista tapahtuukin paljon. Lisäksi täytyy muistaa, että myös valvonta maksaa.

En ymmärrä, miksi porvarit pelkäävät kehistysvastuuta näin paljon. Miksi juosta karkuun ongelmia, kun ne voisi ratkaista? Nyt kehistysvastuu siirretään yksityisille yrityksille, joilla Sammon kehitysjohtaja Björn Wahlroosin mukaan ei ole moraalia.

Yksityistämisen iloistahan olemme päässeet nauttimaan esimerkiksi katsastuskonttoreissa. Hintojen piti laskea ja palvelun parantua, vaan toisin kävi. Yksityistämisen jälkeen hinnat ovat nousseet yli kaksinkertaisiksi. Kimmo Sasin mukaan kilpailua ei ole riittävästi:”Olisimme toivoneet, että kolme neljäkin isoa toimijaa olisi ollut kilpailemassa keskenään. Nyt on näin, että on kaksi suurta ja sitten aivan pieniä yrityksiä.”

Kuten aikaisemmin sanoin, Suomi on kylmä ja pimeä maa Pohjolassa. Meillä ei ollut tarpeeksi kilpailua autonkatsastuksessa, olisiko meillä sitä sitten tarpeeksi sairaalamaailmassa?

Mäkinen syyttää vasemmistoa siitä, ettei se toimi kuten hän haluaa – mikä on vain hyvä asia. Toiset meistä kun ovat tarpeeksi vahvoja kantamaan muutoksien tuoman vastuun sen sijaan että vain luovuttaisivat sen edessä. Mäkisen mielestä Vantaan poliittinen yhtenäisyys on vaakalaudalla, mutta tämähän vain todistaa demokratian toimivan: turha on kiskoa samaa köyttä, jos matka on syvälle suohon. Nyt tarvitaan uudenlaista ajattelua, ja sitä me toivottavasti saamme valtuustoon lisää ensi kuussa.

Mäkinen tuo vaalikorttina esille myös Helsingin ja Vantaan yhdistämisen, mikä mielestäni on todella huono vaihtoehto lähidemokratian kannalta. Muodostuvassa kaupungissa olisi yli 700 000 ihmistä, jolloin lähidemokratian toteutuminen olisi mahdoton yhtälö. Valta siirtyisi yhä enemmän virkamieskoneistolle.

Mäkinen ei myöskään ole ainoa samassa lehdessä “kunnostautuva” kokoomuslainen: apulaiskaupunginjohtaja Jukka Salminen ilmoittaa, että omaishoitajia ei oteta enää tänä vuonna. Jonoon pääsee kyllä, mutta rahaa saa vasta ensi vuonna – jos sitä silloinkaan löytyy. Tämä on täysin naurettavaa. Jos ensin valitetaan, että talous on ruvella ja jotain pitäisi tehdä, niin miksi samaan hengenvetoon tuhotaan halvinta ja parhaisiin kuuluvaa hoitomuotoa vanhuksille ja vammaisille? Ovatkohan Salminen ja Mäkinen laskeneet paljonko omaishoidon alasajo tulee maksamaan pitkässä juoksussa kunnalle? Tuskin. Näitä suunnitelmia ei ilmeisesti ole tehty ajatellen tulevaisuutta pidemmällä tähtäimellä, vaan säästöt pitää saada nyt ja heti. Ei siis ole niin väliä, mihin summiin säästötoimenpiteiden todelliset kustannukset nousevat muutaman vuoden päästä, kunhan nyt vaalivuotena saadaan päteä.

Liikelaitokselle on ominaista, että se kattaa kulunsa maksutuloilla, sen investoinnit katetaan pitkällä aikavälillä tulorahoituksella ja sille laaditaan oma tuloslaskelma sekä tase.

Kunnan liikelaitostoiminta on kannattavuusperusteista liiketoimintaa.

Otteista käy selvästi ilmi se tosiasia, että liikelaitos pyrkisi toimimaan “omillaan”. Mutta miksi ihmisten hyvinvoinnista, terveydestä ja hengestä huolehtimisen pitäisi olla taloudellisesti tuottavaa toimintaa? Miten tuotot lasketaan? Yleensähän vain verrataan välittömiä, numeroilla mitattavia tuottoja, mutta sitä terveydenhuollossa ei oikeastaan koskaan tehdä. Terveydenhuollon tuotot kun näkyvät pidentyneessä eliniässä, paremmassa elämänlaadussa ja lisääntyneessä turvallisuuden tunteessa.

Nyt Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Jukka Salminen haluaa romuttaa koko julkisen terveydenhuollon pääkaupunkiseudulla ja tehdä siitä liikelaitoksen. Tätä perustellakseen hän vetää taskustaan jo tutuksi tulleen säästökortin. Salmisen käyttämä vertauskuva on korni:”Kyllähän ihmiset nykyäänkin menevät Helsinkiin teatteriin. Samalla tavoin jokin laadukas erityishoito voitaisiin keskittää esimerkiksi Espooseen. Kyllä ihmiset olisivat varmasti valmiita kulkemaan erityispalveluiden perässä.”

Hän siis vertaa sydänohitusleikkauksesta, syöpähoitoja, lonkkaleikkauksia jne. teatterissa käyntiin. Jo nyt pääkaupunkiseudulla toki on terveydenhoitoa keskitetty ja sitä yhteistyötä voitaisiin kehittää edelleen, mutta liikelaitostamisen tielle ei ole syytä lähteä.

 Onko hyvinvointisi kaupan?

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Juha Häkkinen (VS 13.8) haluaisi lisätä kaupungin ostopalveluja. Häkkinen ei ilmeisesti ole kuullut sanontaa “miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki”. Ruotsalaisselvityksen (Svensk sjukvård i internationell jämförelse) mukaan suomalainen terveydenhuolto on maailman kustannustehokkainta, ja sen perustanahan ovat nimenomaan kaikille tarvitseville tarjottavat julkiset palvelut.

Yksityisen palveluntuottajan tarkoitus on ensisijaisesti voiton saaminen. Palvelujen yksityistäminen tai ulkoistaminen ei takaa niiden tehokuutta, eikä palvelujen julkinen tuottaminen merkitse sitä, ettei se voisi olla laadukasta, tehokasta ja vaikuttavaa toimintaa. Kun verrataan suomalaista terveydenhuoltoa amerikkalaiseen vakuutusten varassa toimivaan järjestelmään, on suomalainen julkinen terveydenhuolto kilometrejä edellä. Yhdysvalloissa saadaan aikaan muita teollisuusmaita huonompia tuloksia suuremmalla rahamäärällä.

Viimeaikaiset lehtiotsikot ovat kertoneet, minkälaisia ongelmia voidaan kohdata yksityisissä palvelukodeissa. Samaan aikaan lääninhallitus on ilmoittanut, etteivät resurssit riitä yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon yksikköjen seuraamiseen kuin kertaluontoisesti kerran viidessä vuodessa. Julkisissa palveluissa on myös laatu- ym. ongelmia, mutta onneksi niiden havaitsemiseen ja ratkaisuihin ei tarvita pitkiä sopimusoikeudenkäyntejä, vaan ongelmat voidaan ratkaista nopeasti.

Perusterveydenhuolto on siis jatkossakin tuotettava julkisesti, mutta yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa voidaan toki tehdä tietyissä erikoishoidoissa. Aivan kaikkea ei tarvitse tuottaa perusterveydenhuollolla, koska kapasiteettia on joissain tapauksissa turha varata hoitoihin, joita tarvitaan vain harvoin. Myös esimerkiksi sijaishoitajia tarvitaan, ja siihen tarpeeseen pystyy yksityinen sektori vastaamaan tehokkaammin kuin julkinen.

Häkkinen mainitsee myös tulevan työvoimapulan. Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaa ei kuitenkaan voi ratkaista palveluja ulkoistamalla tai yksityistämällä. Se olisi sillan rakentamista purkamalla sitä toisesta päästä. Yksityinen sektori tarvitsee myös hoitajia, eikä heidän siirtymisnsä sinne jukiselta sektorilta lisää henkilökunnan kokonaismäärää. Tälläkin hetkellä tuhansia alan ammattilaisia työskentelee muissa tehtävissä tai ulkomailla. Työvoimapulasta voidaan selvitä, kun alan palkkaus ja muut työehdot sekä työn tekemisen puitteiden, esimerkiksi hoitajamäärien, puutteet on korjattu.

Häkkinen kysyy lopuksi “Kuka pelkää?” Ainakin minä pelkään, että ihmisten hyvinvointi, pahimmassa tapauksessa henki, poljetaan markkinavoimien alle. Onko ihmisten hyvinvointi kaupan?