Aihearkisto: Yleinen

Patamusta porvaribingo

Ministeri Iiro Viinanen kirjoitti tänään mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005894177.html). Kirjoituksessa hän jatkaa oikeiston hyökkäystä ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Tekstiä lukiessa olisi voinut jälleen pelata patamusta porvaribingoa, kun tekstistä löytyvät fraasit jämähtäneisyys, verot, YTK jne. Bingon olisi voinut huutaa jo varmasti toisen kappaleen kohdalla.

Lisäksi Viinanen on joko tahallaan ymmärtänyt asioita väärin tai sitten ei vain muuten ymmärrä. Jälkimmäinen annettakoon anteeksi. AY-liike ei ole jämähtänyt, se neuvottelee ja sopii kokoajan jatkuvasti, niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Monesti asiat eivät vain ylitä valtakunnallista huomiota. AY-liike pystyy sopimaan, josta vahvana esimerkkinä ovat työehtosopimukset, KIKY-sopimus sekä muut kolmikannassa yhdessä sopien tehdyt sopimukset.

AY-liikettä on pidettävä huonon politiikan omanatuntona. Se rupeaa kolkuttamaan alkuun vihjaillen ja lopulta soimaten, jos politiikka on työväen vastaista. Kuten Viinasen esiin nostamassa irtisanomislaki kiistassa. Vaikka Viinanen toistelee, että laki olisi tuonut työpaikkoja, niin tämä on vastoin jopa hallituksen omien asiantuntijoiden lausuntoja. Viinasen mukaan:”Turha on väittää, etteikö esitys toteutuessaan olisi tuonut myönteisen tuloksen.” Asiantuntijoiden mukaan tilanne olisi ollut hyvin toinen. Lakien säätämisen valta on siis edelleen eduskunnalla, joka Suomessa lait säätää. Huonoja lakeja säädettäessä kansalaistottelemattomuudesta tulee kansalaisvelvollisuus. Se on kansan ja työväen oikeus.

On myös naurettavaa väittää, etteikö AY-liike olisi työttömien puolella. Ei työttömyys ole millään tavalla AY-liikkeelle hyvä asia. Jos nyt otetaan vertaus yritysmaailmasta, niin mikä liike haluaisi väkisin heikentää ostajiensa mahdollisuutta ostaa tuotetta? Niinpä.

Patamusta porvaribingo jatkuu toki maininnalla YTK:sta. YTK, joka on edelleen vain pelkkä työttömyyskassa, on aktiivisesti yrittänyt häivyttää rajapinnan liittojen ja itsensä välillä. Edelleen odotan sitä päivää, kun YTK jättää neuvottelukierroksella omat tavoitteensa neuvottelukierrokselle. Tämän lisäksi YTK ei edes ole halpa työttömyyskassa. Se vain on tuonut itsensä esille vahvalla markkinoinnilla. Samoja palveluja sieltä ei tule saamaan koskaan kuin liitosta. Liiton palveluihin kuuluvat vahvasti myös sopimus- sekä ammatillinen edunvalvonta sekä monet muut edut.

Toki myös esiin nostetaan verotus. Verotusta on huomattavasti paremmin avannut Lauri Finér omassa verotukseen keskittyvässä blogikirjoituksessaan (https://veropolitiikka.blog/2018/11/11/ay-liikkeen-veromyytit/). Tälle kirjoitukselle annan vahvan lukusuosituksen.

Viinasen koko mielipidekirjoitus on kuin perussuomalaisen kirjoitus maahanmuutosta. 

– Teemu Hiilinen

Viinasen koko mielipidekirjoitus on kuin perussuomalaisen kirjoitus maahanmuutosta. Se tarjoaa sopivan maalitaulun, joka uppoaa omaan kannattajajoukkoon. On kuitenkin halpaa populismia ymmärtää tahallisesti väärin itse luomansa kliseensä AY-liikkeestä.

Teemu Hiilinen

AY-aktiivi, Vantaa

Suuri kauhistus

Suomea uhkaa suuri järkytys, jos meille valitaan vasemmistolainen hallitus. Näin on ainakin EK ilmoittanut.

Vasemmistolainen hallitus olisi EK:n mukaan reilun työelämän ja sosiaalisen vastuun -hallitus. Tämä lause kannattaa lukea vielä toisen kerran uudelleen. Vastuullinen ja reilun työelämän -hallitus.

Vastuullinen ja reilun työelämän -hallitus.

– Jyri Häkämies

Voiko parempaa vaalislogania ollakaan? Vastuullinen hallitus EK:n mukaan ottaisi pääomaverot tarkasteluun. Siirtäisi rahaa opiskelijoille, työttömille ja eläkeläisille. Kehittäisi suomalaista infraa ja vahvistaisi koulutusta.

Hyvän työelämän hallitus taas tekisi uudistuksia suomalaiseen työelämään kolmikannassa – keskustellen ja sopien. Näin työelämää saataisiin kehitettyä ilman riitoja ja rauhassa. Samalla myös ei tarvitsi poukkoilla asiasta toiseen.

Suurin kauhistus Häkämiehen mukaan on kuinka kalliiksi tällainen hallitus Suomelle tulisi. Se maksaisi meille rahaa.

Meillä on paha tapa Suomessa mitata kaikki vain rahassa. Ainoastaan vasemmistopuolueet puhuvat myös hyvinvointivelasta. Velasta, joka on huomattavasti vaikeampaa maksaa takaisin kuin rahallinen velka.

Hyvinvointivelka on tuhoutuneita unelmia. Se on syrjäytyneitä nuoria, joilla ei ole enää tulevaisuutta. Se on vanhuksia, työttömiä ja matalapalkkaisia ruokajonoissa. Se on lisääntyneitä mielenterveysongelmia, väsymistä työssä. Pahimmassa tapauksessa se on ihmishenkien menetystä. Se on velkaa, jota ei voi maksaa takaisin.

Hyvinvointivelka on tuhoutuneita unelmia. Se on velkaa, jota ei voi maksaa takaisin.

– Teemu Hiilinen

Nykyinen hallitus on tehnyt selväksi, ettei sillä ole halua kantaa vastuuta päätöksistään. Hallitus on heikentänyt lasten mahdollisuuksia jo aivan varhaiskasvatuksesta lähtien. Se on leikannut koulutuksesta kaikilla tasoilla. Kaikki tämä on tehty rahan ehdoilla. Tämä velka lankeaa meille vielä maksettavaksi ja sitä me emme pysty maksamaan.

Kuka ei haluaisi vastuullista ja reilun työelämän hallitusta? 

Kahden päivän nälkäkuolema

Vaalien lähestyessä vanhuksilla ja lapsilla on aina ystäviä. Tämä totuus on tullut esiin nyt myös JHL:n julistaman lakon johdosta.

Hallituksen edustajat ja heidän kannattajansa kilvan huutavat kuinka lasten ja vanhusten kahden päivän ruoasta on tullut pelinappula ay-liikkeelle. Kuinka osalle lapsista kouluruokailu on ainoa ruoka, minkä he päivässä saavat. Tässä kohtaa peli pitää jo viheltää poikki.

Jos lapsen ainoa, minkä hän päivässä saa on kouluruoka, niin silloin lapsi ja hänen perheensä tarvitsevat kattavasti sosiaalihuollon palveluita. Ei voi vain hyväksyä, että se yksi kouluruoka riittää lapselle ja nostaa meteliä silloin, kun hän ei sitä yhtä ruokaa saa. Niin se ei voi olla.

Tämän lisäksi hallitus on nyt kovasti huolissaan lapsista ja vanhuksista, vaikka on toteuttanut hallituskaudella lapsi- ja vanhusvihamielisimpää hallitusta aikoihin.

Tämä hallitus on kasvattanut varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja sekä poistanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Tämä tulee varmasti tulevaisuudessa näkymään koulumenestyksessä sekä myös syrjäytyvien lasten määrässä. Yhä useampi erityistä tukea tarvitseva lapsi jää sitä ilman tai hänen erityistuen tarvetta ei huomata kasvaneessa ryhmäkoossa. 

Tästä ei kuitenkaan ole oltu huolissaan, vaan tämä on täysin hyväksytty pelinappula.

Tämän lisäksi koulutuksesta on leikattu sekä tehty täysin toimimaton amisreformi, mikä varmasti lisää syrjäytymistä niiden nuorten keskuudessa, jotka eivät ole vielä valmiita ottamaan vastuuta itsestään. Puhutaan kuitenkin 15-16 -vuotiaista nuorista. Näiden nuorten tulisi kantaa kokonaisvastuu oppimisestaan. Osa varmasti pystyy, osa ei ja sillä osalla on suuri vaara syrjäytyä.

Tämäkin on hyväksytty. 

Hallitus käyttää sopivasti ”Eikö kukaan ajattele lapsia” -mantraa, vaikka on itse koko hallituskauden toteuttanut lapsivihamielistä politiikkaa, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Teemu Hiilinen

Nyt kun JHL on julistanut kahden päivän työnseisauksen, joka ulottuu myös osaan päiväkodeista ja kouluista, niin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tuhoutumassa ja lapset kuolemassa nälkään. Kahdessa (2) päivässä. Posketon väite, jonka tarkoitusperät hyvin tiedetään. Hallitus käyttää sopivasti ”Eikö kukaan ajattele lapsia” -mantraa, vaikka on itse koko hallituskauden toteuttanut lapsivihamielistä politiikkaa, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Tästä bluffista on vain katsottava läpi. 

Tarina kolmesta miehestä

Kolme miestä istuivat iltaa todella hyvän päivän päätteeksi. Kutsutaan heitä nyt tässä Juhaksi, Petteriksi ja Timoksi, vaikka se ei ihan kokonaan paikkaansa pidä.

Nämä kolme miestä olivat juuri saaneet kansalta vallan tehdä päätöksiä koko Suomaan puolesta. Illalla heidän istuessaan ja miettiessään kujeitaan myös Pörriäinen saapui paikalle.

  • Kuulkaa te kolme viisasta ja suurta johtajaa. Neljän vuoden sisään laitetaan koko kansa hyppäämään suohon. Vastineeksi tästä lupaan teille kaikille, että valtanne jatkuu, kun rahantekokoneemme teille rahaa syytävät ja voitte kansan sillä hurmata.

Kolme miestä katsoivat toisiinsa ja totesivat Pörriäisen ehdotuksen hyväksi. Olivathan he kolmistaan Suomaan viisaimmat ja nokkelimmat johtajat.

Niin kului aika ja kolmen miehen ehdotukset saivat luiden päälle lihaa. He olivat löytäneet keinon, millä todellakin saadaan koko kansa upotettua suohon ja samalla uskoteltua heille tämän olevan parasta, mitä koskaan Suomaalle on tapahtunut. Urheasti he toivat tämän ehdotuksensa julki, mutta valtakunnan kansliassa kokoontunut perustuslakivaliokunta päätti, ettei tämä käy.

  • Törkeätä, huusivat miehet, me olemme yhden valiokunnan panttivankeina, he jatkoivat.

Silloin saapui Pörriäinen uudestaan kuiskuttelemaan miehille.

  • Ei hätä ole tämännäköinen, tämä se vasta vanhan kansan rahasampo on.

Pörriäinen kertoi kuinka jättämällä erikoissairaanhoito Suomaan maakunnille hoidettavaksi voisi Pörriäinen hyödyntää maakuntaa vielä tehokkaammin. Kas, kun nyt perusterveydenhuollosta voitaisiin kirjoittaa valtava määrä lähetteitä erikoissairaanhoitoon, jolloin Pörriäiselle ei näistä asiakkaista hoitokuluja tulisi. Kun erikoissairaanhoito tukkeutuisi, joutuisivat maakunnan päättäjät lähettämään suuren osan takaisin palveluseteleillä Pörriäiselle hoidettavaksi. Näin maksajaa voitaisiin rahastaa kahdesti samasta asiakkaasta. Kolme viisasta miestä totesi tämän olevan suurta viisautta.

Petterin vaimo Elina oli kuitenkin räknännyt itse paperilla uusimmat suunnitelmat ja totesi, ettei kansaa kannata suohon laulaa. Sehän tuhoaa koko Suomaan. Avioerohan tästä näyttäisi syntyvän. Ongelmana oli myös Timon muuttuminen siniseksi kesken hyvän tarinan. Toisaalta sinisenä Timo oli täysin hengetön ja hiljaisuus on myöntymisen merkki, totesivat Juha ja Petteri yhdessä.

Tarinan uusi jakso on alkamassa. Loppuun sitä ei vielä ole kirjoitettu, mutta Petterin veli Harry on myös kääntymässä veljeään vastaan. Pörriäinen katselee vierestä huolestuneena, miten käy heidän veroparatiisirahoilleen. Juha taas vain mököttäessään murisee samaa mantraa:

  • Se mikä on sovittu on sovittu, ei ole väliä mitä on sovittu, mutta on sovittu ja sovitusta pidetään kiinni, vaikka kukaan ei sopiessaan tiennyt mitä on sovittu, mutta sovittu on ja niin tehdään. Tämä on parasta Suomelle. Suorastaan toinen Talvivaaran ihme!

Suomaan kansa – se katsoo peloissaan johtajiaan, jotka ovat valtansa sokaisemina upottamassa koko kansaa suohon.

Kotihoidon kehittäminen hoitotyö edellä on tärkeätä

Kirjoittelin facebookkiin jutun YLE:n uutisesta. Uutisen otsikko on harhaanjohtava, kuten jutusta voi huomata. Samalla voi toki tykätä meitsin fb-sivusta.

Muistakaa medialukutaito, kun luette tätä uutista. Hoitohenkilökunnan työpäivää pidennettiin yhdeksään tuntiin, mutta…

Julkaissut Teemu Hiilinen – AY-aktiivi 18. heinäkuuta 2017

Vastakkain asettelun aika ei ole ohi

1800-luvulla Dorchesterissa tuomittiin kuusi peltotyöntekijää seitsemäksi vuodeksi Australiaan rangaistussiirtolaan. Ainoa ”rikos” heidän kohdallaan oli kuulua ammattiliittoon.

Ammattiliittoja vastaan käytettiin silloin poliittista valtaa. Poliittisen vallankäyttäjinä tuolloin oli porvarit – omistajaluokka. Työväelle ei haluttu oikeuksia, kuten viisipäiväistä työviikkoa tai edes kymmenen tuntista työpäivää.

Nyt ammattiliittoja vastaan ovat lähteneet itseään liberaaleiksi kutsuvat oikeistoporvarit. He haluavat palata niihin aikoihin, jolloin omistajaluokka sai sanella työnteon ehdot. Se tie on raskas jokaiselle duunarille kulkea.

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Se on nyt vahvimmillaan kuin aikoihin Suomessa. Vahvaa ammattiyhdistysliikettä tarvitaan nyt enemmän kuin moneen vuosikymmeneen.

Yhdessä olemme enemmän.

Haittakorvaukset ovat korvaus menetetystä vapaa-ajasta

Kauaa ei vettä virrannut Vantaassa, kun Kokoomus on päättänyt lähteä hakemaan ”kilpailukykyä” uusilla käänteillä. Pussin pohjalta löytyi nyt EK:n märkä uni – sunnuntain haittakorvausten poistaminen. Tosin Kokoomus kutsuu tätä haitallisen sunnuntailisän poistamiseksi.

Yhteiskuntamme ei ole 24/7 yhteiskunta, vaikka sitä kuinka puhuisi. Yhteiskuntamme toimii arkipäivisin kello 8-16 välisenä aikana. Tuo on meidän ylivoimaisesti yleisin työaikamme. Myös kaikki muu sosiaalinen toiminta ihmisen sekä perheen välillä rakentuu tuon ajan ulkopuolelle.

Harrastukset, sosiaalinen elämä, juhlat, nämä kaikki tapahtuvat arkipäivien kello 8-16 ulkopuolella. Monet vuorotyöntekijät tekevät työtä juuri sinä aikana, jolloin muut viettävät ns. normaalia elämää. Tästä syystä heille maksetaan siitä haittakorvauksia.

Troijan hevosena yleisessä keskustelussa käytetään esimerkkinä ravintola-alaa. Sen varjolla halutaan poistaa pyhien haittakorvauksien maksaminen laista. Jolloin se siirtyisi suoraan neuvoteltavaksi työehtosopimuksiin.

Ensinnäkin matalapalkkaisella ravintola-alalla työskentelevät tarvitsevat jo pelkästään pienen palkkansa johdosta haittakorvauksensa. Toisekseen, jos kirjaus laista poistetaan, niin sen jälkeen siitä tullaan käymään isoa vääntöä kaikilla aloilla – ei pelkästään ravintola-alalla.

Kokoomuksen mallilla leikattaisiin taas suomalaisten ostovoimaa. Leikkaus kohdentuisi jälleen samaan ryhmään, eli matalapalkkaisiin vuorotyöntekijöihin. Samalla myös kokoomuksen ajattelumalli ontuu. Lisää kysyntää ravintoloille ei synny leikkaamalla ostovoimaa. On myös syytä kysyä, että miksi ravintola ei hinnoittelussaan kompensoi sunnuntain korkeampi kustannuksia jokaisessa myymässään annoksessa.

Sen sijaan, että käymme keskustelua haittakorvausten poistamisesta sunnuntailta. Meidän pitäisi ruveta käymään keskustelua haittakorvausten nostamiseksi lauantain osalta. Viikonloput ovat kuitenkin ihmisille tärkeimpiä päiviä vapaa-ajan sekä sosiaalisen elämän suhteen. Tekemällä työtä viikonloppuisin kärsii siitä sekä ihminen itse että hänen sosiaalinen lähipiirinsä. Lauantain haittakorvaukset tulisi siis nostaa samalle tasolle kuin pyhäpäivien korvaukset ovat.

 

Avoin kirje hallituspuolueiden puheenjohtajille sote-uudistuksesta

Arvoisat hallituspuolueiden puheenjohtajat, sote-uudistuksen kolme kapellimestaria, yksinkertaisena miehenä haluan kysyä teiltä yksinkertaisen kysymyksen: Miten sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta voi leikata kolme miljardia inhimillisesti?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomi käyttää vuosittain 19,5 miljardia euroa terveydenhuollon kustannuksiin. Tästä rahasta suurin osa menee erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Seuraavaksi eniten ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoitoon sekä perusterveydenhuoltoon.

Terveydenhuollon menot prosentuaalisesti

Erikoissairaanhoidon menoista valtaosa menee vanhenevan väestön hoitamiseen, kuten seuraavasta esimerkistä Oulun kaupungin osalta pystyy helposti toteamaan. Luvut ovat erikoissairaanhoidon kustannuksia asukasta kohden Oulussa. (Lähde: Suomen Kuntaliitto)

esh

Taulukosta näkee selvästi, että vanheneva väestö ei pelkästään käytä rahaa kotiin vietäviin palveluihin sekä pitkäaikaishoitoon, vaan käyttävät moninkertaisesti enemmän rahaa myös erikoissairaanhoidon kustannuksista verrattuna työikäiseen väestöön.

Saman pystyy myös toteamaan THL:n selvityksestä:

thl2

vatt

 

Kustannukset alkavat nousta jo lähestyttäessä eläkeikää ja varsinainen piikki lähtee liikkeelle noin 80 vuoden iästä lähtien. Kustannuksissa on kaikki terveysmenot ikäluokittain.

Kun taas katsoo Suomen väkiluvun ennustetta, niin on helppo nähdä se valtava paine, mikä tulee kohdistumaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Väkiluku Ikä
0–14 15–64 65–
1 000 %
2020 5 595 16,2 61,2 22,6
2030 5 769 15,3 59,1 25,6
2040 5 861 14,8 58,9 26,3
2050 5 914 14,6 58,1 27,3
2060 5 979 14,3 56,9 28,8

OECD:n mukaan Suomen nykyinen sote-malli ei ole kustannuksiltaan tehoton. Monet kunnat ovat pystyneet tehostamaan toimintaansa niin, että sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset eivät ole nousseet vanhusväestön kasvusta huolimatta. Tällainen tehostaminen ei valitettavasti näy kustannussäästöinä, vaikka sitä se kuitenkin on.

OECD:n vertailussa Suomi on hyvinkin tehokas hoitamaan väestöään:

Ostovoimapariteetilla korjatut terveydenhuollon julkiset käyttömenot/asukas olivat Norjassa 93, USA:ssa 63, Tanskassa 49, Ruotsissa 60 ja Islannissa 15 prosenttia suuremmat kuin Suomessa vuonna 2013.

Yksinkertaisena ihmisenä haluankin kysyä teiltä arvoisat päättäjät. Miten ja mistä tuo kolmen miljardin euron leikkaus toteutetaan? Mitä palveluita te aiotte leikata ja miten me jatkossa hoidamme vanhenevan väestömme inhimillisesti niukkenevilla resursseilla?

Ystävällisin terveisin,
Teemu Hiilinen
Huolestunut lähihoitaja
Pääluottamusmies

Vanhuksilla ja hoitajilla on kavereita joka neljäs vuosi

SuPer lähestyi kansanedustajia yksinkertaisella kysymyksellä:

”Mitä aiot omalta osaltasi tehdä, jotta hoitajat voivat tehdä työnsä hyvin eli asiakkaat saavat hyvää hoitoa ja hoitajien työkuorma vähenee?”

Vain 10 kansanedustajaa 200:sta vaivautui vastaamaan tähän kysymykseen. Haluan välittää kiitokseni näille vastanneille kansanedustajille.
Vanha totuushan on, että vanhuksilla ja hoitajilla on hyviä ystäviä joka neljäs vuosi. Sitä kutsutaan vaalivuodeksi.

Koska kansanedustajat eivät viitsineet vastata yksinkertaiseen kysymykseen, niin kaivoin hallituspuolueiden eduskuntavaaliohjelmista kohtia, mitkä käsittelevät nimenomaan hoitajia sekä vanhuksia. Hallituspuoleet kuitenkin ovat vastuussa Suomessa toteutettavasta poliitikasta. Politiikasta missä suunnitellaan leikkauksia vanhusten hoitoon. Päätöksistä, joilla leikattiin jo hoitajilta huomattavan paljon ostovoimaa kiky-sopimuksen myötä.

Kokoomus ei turhan paljon sanoja tuhlannut vaaliohjelmassaan. Sieltä löytyy yksinkertainen kirjaus:

Panostetaan ikäihmisiin. Tuetaan terveyttä ja toimintakykyä kotiin vietävillä palveluilla ja erilaisin asumismuodoin.

Lyhyesti virsi kaunis, mutta panostusta pitäisi löytyä ja halua tukea toimintakykyä. Hassua sinänsä, että nykyisen sote-mallin myötä ennaltaehkäisy ei ole millekään toimijalle mitenkään kannattavaa, koska sote-alueen rahaa ei jaeta kapitaatioperiaatteella. Sori siitä.

Keskusta ei myöskään paljoa sanoja tuhlannut, mutta lupasi todella kauniisti:

Jokaisella on oikeus hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen. Siihen kuuluu itsemääräämisoikeus, osallisuus ja turvallisuus. Jokaisen ikäihmisen on saatava tukea ja palveluita tarpeidensa mukaan.

Keskusta on myös rinta rottingilla vähentämässä vanhusten hoitajamitoitusta 0,4:ään. Sehän tarkoittaa vanhusten heittellejättöä. Jokaista vanhusta kohden vuodeosastolla olisi 48 minuuttia aikaa tehdä kaikki vuorokaudessa tarvittavat asiat. Kaikki.

Keskusta myös vaaliohjelmassaan lupasi edistää oikeutta varhaiskasvatukseen ja hallituksessa lopetti subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Taisi lähteä tulppa veneestä.

Kolmas hallituspuolue PerusSuomalaiset siten lupasivatkin 10 kaunista ja yhdeksän hyvää. En viitsi koko ohjelmaa tähän laittaa, koska sitä tulisi varmasti ruudullinen. Otetaan pari pointtia:

  • Perussuomalaiset pitävät täysin välttämättömänä, että hoitohenkilökunnan jaksamista tuetaan paremmin.
  • Raskaan mutta arvokkaan työn arvostuksen tulisi näkyä.
  • Pidämme oleellisena harkita ja selvittää myös sitovan hoitajamitoituksen luomista.
  • Jokainen ikääntyvä ansaitsee inhimillisen ja riittävän hoivan.
  • Vanhuspalvelulaki ei riittänyt parantamaan iäkkäiden ihmisten palveluita ja turvaamaan heidän hyvinvointiaan.

Näin virkkoi Perussuomalaiset ennen vaaleja. Nyt he sitten leikkasivat arvostamaltaan hoitohenkilökunnalta rahoja. Arvostusta ei ole näkynyt ja sitovassa hoitajamitoituksessa mennään todennäköisesti keskustan taakse ja lasketaan se 0.4:ään, vaikka nykyinenkään vanhuspalvelulaissa mainittu mitoitus ei puolueen mielestä riittänyt parantamaan iäkkäiden palveluita ja turvaamaan heidän hyvinvointiaan. Hillotolpalla nähdään.

Yhteiskunta punnitaan siitä, miten se huolehtii kaikkein heikoimmistaan. Se on tärkeä opetus muistettavaksi. Sitä toivoisi myös hallituspuolueiden noudattavan.

Pääkaupunkiseutua kupataan soteuudistuksessa

Maakunta- ja verotusuudistus, joka kulkee syystä tai toisesta nimeltä soteuudistus, etenee kovin raskaita reittejä pitkin. Pääkaupunkiseutu on hakenut erillistä lakia järjestääkseen oman Suomen olosuhteissa poikkeavan sotealueensa asiakkaiden kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti tämä reitti on ministeri Rehulan mukaan kuitenkin hyvin epävarma.

Ministeriössä ollaan kaavailtu, että jokaiselta kunnalta tullaan viemään 12,31% veroprosenttia maakuntiin soten järjestämiseen. Tämä tarkoittaa Espoon osalta yli 2/3 verotuksen viemistä pois peruskunnalta maakunnalle. Ongelma on siinä, ettei Espoo käytä lähellekään tuota määrää verotusta sote-palveluihinsa, vaan modernin kunnan tavoin se on onnistunut tehostamaan toimintaansa.

Espoolle on jäämässä peruskuntaan 5,69 veroprosentti käytettäväksi kaikkeen muuhun kunnan toimintaan. Lainsäädäntöön on kirjattu myös verokatot, joka tarkoittaa ettei kunta itse saa nostaa veroprosenttiaan ylöspäin. 5,69% Espoon tulisi siis huolehtia varhaiskasvatuksesta, sivistystoimesta, teknisestä toimesta, investoinneista jne. Lista on pitkä, rahaa palveluihin eiole.

Tämä tulee siis käytännössä tarkoittamaan, että tuo väliin jäävä osuus tullaan kattamaan joko velalla, irtisanomisilla tai leikkaamalla palveluita. Kärsijöinä tulevat olemaan kunnan asukkaat sekä työntekijät.

Maakunta tulee sitten jakamaan rahaa takaisin kunnille. Valitettavasti tässä kohtaa painopiste ei suinkaan ole kapitaatiossa (asukasmäärä), vaan se tullaan laskemaan huoltoisuussuhteista, vanhenevasta väestöstä jne., asioista jotka kasvavissa PK-Seudun kunnissa ovat hyvällä mallilla. Näin tuo sama rahamäärä ei tule palaamaan soten osalta takaisin peruskuntaan, vaan sillä tullaan leikkaamaan palveluita pääkaupunkiseudun asukkailta.

On todella hullua, että soteuudistuksella jaetaan keppiä niille kunnille, jotka ovat elinvoimaisia ja ovat pystyneet tehostamaan omaa sote-sektoriaan. Jos kunta on hoitanut oman sotensa retuperäisesti, niin kunnalle jää enemmän veroprosenttia oman peruskuntansa ylläpitoon. Lypsävää lehmää hakataan ja pahasti.

Koska nälkä kasvaa syödessä ja lypsävää lehmää kannattaa kurittaa ilmeisesti kurittaa, niin ministeri Rehula on päättänyt ”tasapuolistaa” kuntien kohtelua. Nyt soten rahoitukseen otetaan mukaan 0,5 miljardia yhteisöveroa (häviäjänä pääkaupunkiseutu) sekä hän on myös ehdottanut kiinteistöveron osittaista siirtoa maakunnalle (häviäjänä kaikki suuret kaupungit). Mitä tekemistä on kiinteistö- tai yhteisöverolle sekä sotella? Ilmeisesti paljonkin, kun kyseessä ovat poliittiset etupiirit, mitä pitää suojella, vaikka se tarkoittaisi koko Suomen kurjistamista.

On myös hieman koomista ajatella, että kaikkien sotealueiden henkilökunta olisi valmis tekemään juuri niin kuin herrat ajattelevat. Soten henkilökunta tullaan yhtiöittämisissä alistamaan sopimusshoppailulle, jolla voidaan heikentää työehtoja. Miksi henkilökunnan tulisi suostua työsuhteen heikennyksiin? Uhkailulla ei pitkällä pötkitä.

Rahoituksen ratkaisuksi pääkaupunkiseutu on ehdottanut yksinkertaista mallia: Otetaan jokaiselta kunnalta sen verran soterahaa maakuntaan kuin ne jo nyt siihen käyttävät. Jos verotusuudistusta tarvitsee vielä sen jälkeen tehdä, niin tehdään se verotusuudistuksena, ei naamioida sitä soteuudistukseksi.

Olen myös itse sitä mieltä, että koko maakuntamallin tulisi hylätä. Se vain tuo yhden poliittisen portaan lisää syömään yhteisiä varoja. Kunnat osaisivat ihan itse tehdä toimivia kokonaisuuksia ilman poliittisesti valittujen maakuntaherrojen äänten kalastelua ympäri omaa maakuntaa.

Fiksusti järjestetyt kuntayhtymät tuottamaan sekä järjestämään palveluita kuntalaisille olisi ylivoimaisesti tehokkain sekä halvin tapa tehdä soteuudistus. Kuppaamalla pääkaupunkiseutu tyhjäksi rahasta ei palvella Suomen etua. Tämä on pakko kaikkien ymmärtää.