Vanhuspalvelut kuntoon

Kuntien on nostettava vanhustenhoidon vetovoimaisuutta, jotta alalle saadaan riittävästi koulutettua ja motivoitunutta henkilöstöä. Kunnan eri toimintasektoreiden yhteistyöllä kuntien on tuettava ikäihmisten kotona asumista ja arvioitava yksilökohtaisesti näiden palvelutarpeet. Toiminnassa on painotettava terveyttä edistäviä toimenpiteitä. Vanhusten laitospalveluissa kuntien on turvattava vähintään ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen mukainen henkilöstömäärä

Vanhukset nousevat vahvasti esille myös SuPerin tavoitteissa. SuPerin tavoite on hieno, mutta keinot ovat epämääräiset. Vetovoimaisuutta on lisättävä, mutta miten se käytännössä tehtäisiin? Vastaus on: muuttamalla vanhustenhoidon koko rakennetta. Olen itsekin puhunut Asu ja elä -mallista. Se voisi olla ratkaisu, jolla vanhustyöstä saataisiin kiinnostavampaa. Asu ja elä -mallissa työ muuttuisi laitosmaisesta hoitamisesta vanhusten kanssa yhdessä tekemiseksi. Tämä voisi tuoda uusia mielenkiintoisia haasteita vanhoihin rutiineihin.

Kuntien ja yksityissektorin yhteistyö

Kuntien hyvinvointipalveluiden järjestämisvastuu velvoittaa kunnat huolehtimaan siitä, että yksityissektorilta ostettavat palvelut täyttävät laatukriteerit ja että toiminnan valvonta on asianmukaista. Palvelusetelin käyttöä laajennetaan terveydenhuoltoon niissä kunnissa, joissa se on palvelujen tarjonnan kannalta mahdollista. Tällä tavalla laajennetaan kuntalaisten valinnan vapautta.

Perusterveydenhuolto on siis tuotettava julkisesti, mutta yhteistyötä yksityissektorin kanssa on kehitettävä. Ottaisin itse tässä kohdassa esille omaishoitajat, jotka tekevät korvaamatonta työtä omaistensa parissa. Kaikille omaishoitajilla ei ole pystytty järjestämään korvaamattoman arvokkaita vapaapäiviä henkisten akkujen lataamista varten. Kehittämällä eräänlainen “hoivahotellin” pystyttäisiin parantamaan omaishoitajien mahdollisuuksia vapaapäiviin. Hoivahotellin voisi rakentaa joko yksityisesti tai kunnallisesti palvelutalojen yhteyteen riippuen myös asiakkaan tarvitseman hoidon vaativuudesta.

Kuntalaisten ääni kuuluviin

Toiminnallisten ja rakenteellisten muutosten toteuttaminen edellyttää, että asioiden valmistelijoiden, päättäjien ja kuntalaisten kesken tapahtuu jatkuvaa vuorovaikutusta eri muodoissaan. Kuntien on kehitettävä kuntalaisten välittömän osallistumisen muotoja, jotta päätöksenteko saa luotettavuutta ja hyväksyttävyyttä ja että eri osapuolet sitoutuvat muutoksiin.

Vantaan Vasemmistoliitto ajaa todellista lähidemokratiaa. Vantaan vasemmiston kunnallisvaaliohjelman mukaan vallan keskittäminen kaupunginhallitukselle ja virkakoneistolle on lopetettava. Lautakuntien on annettava kuntalain hengen mukaisesti osallistua aidosti päätöksentekoon. Lähidemokratian kehittäminen on tärkeätä. Kuntalaisten ääni on saatava paremmin mukaan erilaisiin päätöksiin. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä on parannettava, mutta yhdistämistä, ilman perusteellista yliopistotasoista tutkimusta, on vielä vältettävä.

Työnjaon kehittäminen parantaa palvelujen laatua ja lisää tuottavuutta

Terveydenhuollon tuottavuutta voidaan parantaa muuttamalla toimintamalleja. Työnjaon kehittäminen lääkärin ja sairaanhoitajien ja sairaanhoitajien ja lähi- ja perushoitajien välillä on keskeistä jo työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Se on myös merkittävä työmotivaatiota lisäävä tekijä. On tärkeää, että jokainen saa käyttää osaamistaan kaikessa laajuudessaan. Järkeistämällä työnjakoa ja tehtävänkuvia parannetaan palvelujen laatua, nostetaan työhyvinvointia ja lisätään tuottavuutta ja tuloksellisuutta kestävällä tavalla.

Meillä ei ole varaa jatkaa samalla hierarkisella, jäykällä mallilla, joka on ollut Suomessa käytössä vuosikymmeniä. Radikaalejakin muutoksia on tehtävä, jotta sosiaali- ja terveydenhuolto selviäisi tulevista vuosista. Tehtävänjako tulee lisääntymään. Vantaa ei esimerkiksi hyödytä hyvin koulutettujen lähihoitajien koko osaamista. Tämä vaikuttaa negatiivisesti myös työmotivaatioon, kun koulussa opittuja asioita ei saa soveltaa käytäntöön. Onko meillä todellakin varaa olla käyttämättä jokaisen koulutetun hoitajan täyttä panosta?

SuPerin kuntavaalien tavoitteet ovat hyvät ja pystyn allekirjoittamaan ne.

Monissa kirjoituksissani olen korostanut vanhustenhoidon haasteita. Olen aloittanut monia puheita sanoilla: “HERÄTKÄÄ!”. Vuodesta 2010 eteenpäin suuret ikäluokat alkavat siirtymään eläkkeelle. Terveyden- ja sosiaalihuollon alalla tämä tulee olemaan suurin haaste koko Suomen historian aikana. Muistan, kun ollessani yläasteella 80-luvun lopulla tästä ongelmasta jo puhuttiin. Kuitenkaan ongelmaan ei ole varauduttu riittävästi. Nyt alkavat olla viimeiset hetket tehdä jotain. Vantaan pitäisi olla viestinviejä, tiennäyttäjä muille kaupungeille. Pidetään me hyvin huolta vanhuksista ja muista syrjäytyneistä, näytetään markkinataloudelle pitkää nenää ja todistetaan, että Suomi on edelleen hyvinvointivaltio. Valtio, joka huolehtii kaikista kansalaisistaan, ei vain työssä käyvistä ja hyväkuntoisista.

Huolestuneisuus sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta näkyy hyvin tästä tilastosta. Me suomalaiset olemme erittäin huolissamme vanhustenhoidosta, hoitajien riittävyydestä sekä palvelujen laadusta. Ratkaisut eivät ole helppoja, mutta niihin on pyrittävä. Panostamalla vahvasti kotihoitoon voimme vapauttaa hoitohenkilökuntaa sairaalatyöstä ja samalla myös parantaa palvelujen laatua kotihoidon asiakkaille. Kotihoito on ollut ongelma viime lamasta lähtien. Ennen se todellakin oli kokonainen paketti. Nyt kotihoitoa tuottavat kunta, yksityiset palvelun tarjoajat sekä kolmas sektori (järjestöt, kirkko). Yksi tuo lääkkeet, toinen kylvettää, kolmas tuo ateriat, neljäs tamppaa matot ja siivoa, viides istuu seurana tovin. Kokonaisvaltaisuus on kadonnut ja vanhusten turvattomuus on varmasti lisääntynyt, kun väkeä paukkaa ovesta ja ikkunoista eikä ihmisiin ehdi tutustua. Kunnan pitäisi pystyä tarjoamaan kokonaisvaltaista kotihoitoa, joka tarjoaisi parhaimman mahdollisimman hoidon vanhusväestölle.

Vanhustenhoidossa korostuvat samat asiat kuin yleisesti terveydenhuollossa. Nostaisin kuitenkin kaksi kohtaa esiin tuosta listasta: kuntouttavan hoitotyön sekä oikean lääkityksen. Oikea lääkitys on vanhustenhoidon kompastuskiviä. Suomessa on liian vähän vanhustenhoitoon erikoistuneita lääkäreitä, jotka tuntevat lääkkeiden yhteisvaikutukset. Tämän seurauksena vanhukset syövät yleisesti liikaa eri lääkkeitä, joista yhdellä hoidetaan yhtä vaivaa, toisella toista ja kolmannella näiden kahden aiheuttamaa sivuvaikutusta. Maailman terveyssäätiön (WHO) mukaan vanhusten ei pitäisi syödä yli viittä eri lääkettä päivässä. Nyt luvut ovat toisella kymmenellä. Moni vanhus syö paljon rauhoittavia lääkkeitä, koska heidän hoitoonsa ei ole panostettu tarpeeksi. Kiire ja huonot mitoitukset näkyvät hoidon tasossa ja myös vanhusten lääkkeissä.

Kuntouttavan hoitotyön pitäisi olla hyvin suuressa arvossa. Hyvä kuntoutus takaa kevyemmän hoidon, mikä on myös yhteiskunnallisesti tärkeää. Koulutuksessa panostetaan paljon kuntouttavaan hoitotyöhön, mutta työpaikkojen resurssit eivät anna tähän mahdollisuutta. Hyvällä mitoituksella sekä oikeilla apuvälineillä saisimme huonokuntoisemmat vanhuksemme kevyempään hoitoon ja säästäisimme sitä kautta rahaa.

Viimeisestä taulukosta käy ilmi, ketkä ovat eniten huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta. Huoli tulevaisuudesta kasvaa vanhetessa eikä se ole ihme, kun seuraa läheltä Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tilaa.

Pidetään huolta toisistamme, tuetaan toisiamme, ei jätetä toisiamme yksin.

]]> http://www.teemuhiilinen.info/2008/05/20/suomalaiset-huolissaan-vanhusten-terveydenhuollosta/feed/ 0 http://www.teemuhiilinen.info/2008/04/06/84-muistitapahtuma-espoossa/ http://www.teemuhiilinen.info/2008/04/06/84-muistitapahtuma-espoossa/#comments Sun, 06 Apr 2008 10:08:25 +0000 Teemu Hiilinen http://www.teemuhiilinen.info/?p=7 Olen tiistaina 8. huhtikuuta Espoon keskuksen Omnian toimipisteessä puhumassa alzheimer-keskusliiton järjestämässä muistitapahtumassa. Puheessani aion ottaa kantaa kuinka tärkeätä huono muistisille on kiireetön, välittävä hoitotyö. Se luo perusturvaa, rauhoittaa ihmistä ja tekee mahdolliseksi hyvän hoidon. Tutkimusten mukaan tämä vähentää runsaasti erilaisten rauhoittavien aineiden käyttöä.

Haluan korostaa hoitajien työmoraalia ja tahtoa tehdä parhaansa niissa raameissa, mitkä työnantaja heille asettaa. Nämä raamit tuntuvat kiristyspannalta hoitajan kaulalla. Henkilökuntaa on liian vähän, työ on hektistä, työtä ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi, mikä aiheuttaa vielä enemmän uupumusta, kiukkua hoitajien parissa. Raameja kasvattamalla koko hoitotyö paranisi ja asiakas tuntisi olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa.

Olen ammatiltani lähihoitaja -kirjassa on Seija Ojalan kirjoittama runo, joka sopii tilaisuuteen mielestäni erittäin hyvin:

Miksi juuri tätä työtä teen?
Hoivaan, hoidan ja huolehdin?
Siksikö, että leipää saisin,
lapseni ruokkisin? Vai siksikö,
että Sinulle avun toisin?
Molempia, ja molempi parempi.
Toisiamme tarvitsemme, Sinä ja minä.

Työssä näen ihanimmat ilos
ja suurimmat surut.
Tunteet liikkuvat.
Niin tiukasti elämässä kiinni.

Kyynelistä sumeat silmäski
kuivaan kirkkaiksi taas.
Aristavat haavasi huolella hoidan.
Tässä ajassa pysymisessä autan.
Kerron Sinulle,
mitä kello on,
mikä viikonpäivä, mikä vuosi.

Vie Sinä minut aikamatkalle
elämäsi sateenkaareen!
Tärkein, suurin salaisuutesi kerro!
Keka oli elämäsi valo,
hengittämäsi ilma, miltä tuntui
kulkea puoli metriä maanpinnan yläpuolella?
Kerro millainen oli
Sinun Vuosisatasi Rakkaustarina?

Pisimpään sen muistat.

- SEIJA OJALA

Dementikoille on tärkeätä luoda välittävä ilmapiiri. He eivät ehkä muista päivän tapahtumia illalla, mutta heillä on sisällä se tunne, että he olivat taas tärkeitä. Heistä välitettiin ja heitä rakastettiin. Tuon tunteen kanssa on helppo mennä nukkumaan ja se tunne kantaa aamuun asti.