Kaikki kirjoittajan Teemu Hiilinen artikkelit

Nuori vasemmistolaisen ajatusmaailman omaava lähihoitaja sekä pääluottamusmies rakentamassa muutosta yhteiskuntaan.

Maakuntia uhkaa demokratiavaje

Ammattiliitto SuPer on tehnyt laskelmia tulevien maakuntavaalien paikkajaosta. Laskelmissa on käytetty äänestysdataa viime eduskuntavaaleista sekä kuntavaaleista. Laskelmat ovat hyvin huolestuttavia lähidemokratia kannalta.

Esimerkiksi Uudellamaalla Helsinki tulee saamaan 55 paikkaa 99 paikkaisesta maakuntavaltuustosta. Helsinki saa siis yksin päättää maakunnan sotesta, kaavoituksesta jne. Sen ei tarvitse muita kuunnella. Uudellamaalla muut äänet menevät lähinnä Vantaalle ja Espoolle jättäen loput kunnat ilman paikkoja.

Samanlainen demokratiavaje toistuu jokaisessa maakunnassa, jossa maakunnan suurin kaupunki saa jopa 2/3 enemmistön vaalien kautta itselleen. Demokratiavaje tulee synnyttämään hyvin suuria haasteita suurten kaupunkien ulkopuolelle, joista palveluita tullaan varmasti keskittämään kohti suurinta kaupunkia.

Muille kunnille tulee jäämään maksajan osa, verorahat siirtyvät maakuntaan. Erityisesti tämä aiheuttaa haasteita tasapuoliselle SOTE:lle. Pienemmän kunnat menettävät palvelunsa ja kunnan asukkaat joutuvat hakemaan palvelunsa jopa satojen kilometrien päästä.

Maakunta on suuri haaste demokratialle ja tästä syystä kansalaisten tärkeimmät palvelut tulisi irrottaa kokonaan maakuntauudistuksesta. Jokainen meistä tarvitsee SOTE-palveluita ja ne tulisikin toteuttaa kuntayhtymämallilla, mikä toisi demokratian takaisin SOTE-ratkaisuihin ja ehkäisisi eriarvoistumiskehityksen.

Kannattaa tutustua oman kunnan tilanteeseen SuPerin kotisivuilla.

https://www.superliitto.fi/viestinta/superin-sote-malli/

Kotihoidon kehittäminen hoitotyö edellä on tärkeätä

Kirjoittelin facebookkiin jutun YLE:n uutisesta. Uutisen otsikko on harhaanjohtava, kuten jutusta voi huomata. Samalla voi toki tykätä meitsin fb-sivusta.

Muistakaa medialukutaito, kun luette tätä uutista. Hoitohenkilökunnan työpäivää pidennettiin yhdeksään tuntiin, mutta…

Julkaissut Teemu Hiilinen – AY-aktiivi 18. heinäkuuta 2017

Ihmemaa Ruotsi

Oletteko kuulleet ihmemaa Ruotsista? Sen talous on kuulemma mallillaan, koska Ruotsissa ei ole yleissitovuutta ja tämän takia se pitäisi Suomesta poistaa. Tämä tarina meille halutaan kertoa.

Todellisuudessa 90% ruotsalaisista työntekijöistä työskentelee liittojensa neuvottelemien työehtosopimusten piirissä. Nämä neuvottelut on tehty kaksikannassa, ilman valtiollista ohjausta.

Ruotsissa kuulemma myös työntekijät saavat tehdä paikallisia sopimuksia vapaammin. Suomessa tämä myös on mahdollista. Työehtosopimuksen päälle saa aina tarjota lisää. Se paikallinen sopiminen ei kuitenkaan ole meidän päättäjien mieleen.

Lisäksi Ruotsissa liitto on mukana paikallisellakin tasolla neuvottelemassa, jos työpaikalla päätetään isommista asioista. Liitot myös voivat tehdä saartoja sekä haastaa yrityksiä oikeuteen. Neuvottelut ovat siis hyvin samanlaisia kuin Suomessa.

Ruotsissa on siis hyvin vahva ammattiliitto ja hyvin vahva sopimuskulttuuri. Sopimuskulttuuri, jonka alaisuudessa 90% työntekijöistä työskentelee. Se kannattaa aina muistaa, kun poliitikot haluavat poistaa Suomesta yleissitovuuden kokonaan vedoten Ruotsin malliin. Todellisuudessa he eivät Ruotsin mallia halua, vaan kaikkien työehtosopimusten alas ajamista ja paikallisen sopimisen vahvistamista työnantajan roolista.

Totuus ei ole aina niin ihmeellistä, vaikka sitä pyritään nykyään muokkaamaan juuri vastaamaan omia pyrkimyksiä. Tässä tapauksessa hyökkäys kohdistuu jälleen ammattiyhdistysliikettä ja sen sopimuskulttuuria vastaan. Ilman liittoja jokainen sopisi itse palkkansa tai olisi pakotettu sopimaan. Se yhteiskunta olisi toisintoa 1800-luvun Englannin teollistumisen ajoilta. Se ei ollut kaunis yhteiskunta.

Vastakkain asettelun aika ei ole ohi!

Vastakkain asettelun aika ei ole ohi

1800-luvulla Dorchesterissa tuomittiin kuusi peltotyöntekijää seitsemäksi vuodeksi Australiaan rangaistussiirtolaan. Ainoa ”rikos” heidän kohdallaan oli kuulua ammattiliittoon.

Ammattiliittoja vastaan käytettiin silloin poliittista valtaa. Poliittisen vallankäyttäjinä tuolloin oli porvarit – omistajaluokka. Työväelle ei haluttu oikeuksia, kuten viisipäiväistä työviikkoa tai edes kymmenen tuntista työpäivää.

Nyt ammattiliittoja vastaan ovat lähteneet itseään liberaaleiksi kutsuvat oikeistoporvarit. He haluavat palata niihin aikoihin, jolloin omistajaluokka sai sanella työnteon ehdot. Se tie on raskas jokaiselle duunarille kulkea.

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Se on nyt vahvimmillaan kuin aikoihin Suomessa. Vahvaa ammattiyhdistysliikettä tarvitaan nyt enemmän kuin moneen vuosikymmeneen.

Yhdessä olemme enemmän.

Haittakorvaukset ovat korvaus menetetystä vapaa-ajasta

Kauaa ei vettä virrannut Vantaassa, kun Kokoomus on päättänyt lähteä hakemaan ”kilpailukykyä” uusilla käänteillä. Pussin pohjalta löytyi nyt EK:n märkä uni – sunnuntain haittakorvausten poistaminen. Tosin Kokoomus kutsuu tätä haitallisen sunnuntailisän poistamiseksi.

Yhteiskuntamme ei ole 24/7 yhteiskunta, vaikka sitä kuinka puhuisi. Yhteiskuntamme toimii arkipäivisin kello 8-16 välisenä aikana. Tuo on meidän ylivoimaisesti yleisin työaikamme. Myös kaikki muu sosiaalinen toiminta ihmisen sekä perheen välillä rakentuu tuon ajan ulkopuolelle.

Harrastukset, sosiaalinen elämä, juhlat, nämä kaikki tapahtuvat arkipäivien kello 8-16 ulkopuolella. Monet vuorotyöntekijät tekevät työtä juuri sinä aikana, jolloin muut viettävät ns. normaalia elämää. Tästä syystä heille maksetaan siitä haittakorvauksia.

Troijan hevosena yleisessä keskustelussa käytetään esimerkkinä ravintola-alaa. Sen varjolla halutaan poistaa pyhien haittakorvauksien maksaminen laista. Jolloin se siirtyisi suoraan neuvoteltavaksi työehtosopimuksiin.

Ensinnäkin matalapalkkaisella ravintola-alalla työskentelevät tarvitsevat jo pelkästään pienen palkkansa johdosta haittakorvauksensa. Toisekseen, jos kirjaus laista poistetaan, niin sen jälkeen siitä tullaan käymään isoa vääntöä kaikilla aloilla – ei pelkästään ravintola-alalla.

Kokoomuksen mallilla leikattaisiin taas suomalaisten ostovoimaa. Leikkaus kohdentuisi jälleen samaan ryhmään, eli matalapalkkaisiin vuorotyöntekijöihin. Samalla myös kokoomuksen ajattelumalli ontuu. Lisää kysyntää ravintoloille ei synny leikkaamalla ostovoimaa. On myös syytä kysyä, että miksi ravintola ei hinnoittelussaan kompensoi sunnuntain korkeampi kustannuksia jokaisessa myymässään annoksessa.

Sen sijaan, että käymme keskustelua haittakorvausten poistamisesta sunnuntailta. Meidän pitäisi ruveta käymään keskustelua haittakorvausten nostamiseksi lauantain osalta. Viikonloput ovat kuitenkin ihmisille tärkeimpiä päiviä vapaa-ajan sekä sosiaalisen elämän suhteen. Tekemällä työtä viikonloppuisin kärsii siitä sekä ihminen itse että hänen sosiaalinen lähipiirinsä. Lauantain haittakorvaukset tulisi siis nostaa samalle tasolle kuin pyhäpäivien korvaukset ovat.

 

Avoin kirje hallituspuolueiden puheenjohtajille sote-uudistuksesta

Arvoisat hallituspuolueiden puheenjohtajat, sote-uudistuksen kolme kapellimestaria, yksinkertaisena miehenä haluan kysyä teiltä yksinkertaisen kysymyksen: Miten sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta voi leikata kolme miljardia inhimillisesti?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomi käyttää vuosittain 19,5 miljardia euroa terveydenhuollon kustannuksiin. Tästä rahasta suurin osa menee erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Seuraavaksi eniten ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoitoon sekä perusterveydenhuoltoon.

Terveydenhuollon menot prosentuaalisesti

Erikoissairaanhoidon menoista valtaosa menee vanhenevan väestön hoitamiseen, kuten seuraavasta esimerkistä Oulun kaupungin osalta pystyy helposti toteamaan. Luvut ovat erikoissairaanhoidon kustannuksia asukasta kohden Oulussa. (Lähde: Suomen Kuntaliitto)

esh

Taulukosta näkee selvästi, että vanheneva väestö ei pelkästään käytä rahaa kotiin vietäviin palveluihin sekä pitkäaikaishoitoon, vaan käyttävät moninkertaisesti enemmän rahaa myös erikoissairaanhoidon kustannuksista verrattuna työikäiseen väestöön.

Saman pystyy myös toteamaan THL:n selvityksestä:

thl2

vatt

 

Kustannukset alkavat nousta jo lähestyttäessä eläkeikää ja varsinainen piikki lähtee liikkeelle noin 80 vuoden iästä lähtien. Kustannuksissa on kaikki terveysmenot ikäluokittain.

Kun taas katsoo Suomen väkiluvun ennustetta, niin on helppo nähdä se valtava paine, mikä tulee kohdistumaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Väkiluku Ikä
0–14 15–64 65–
1 000 %
2020 5 595 16,2 61,2 22,6
2030 5 769 15,3 59,1 25,6
2040 5 861 14,8 58,9 26,3
2050 5 914 14,6 58,1 27,3
2060 5 979 14,3 56,9 28,8

OECD:n mukaan Suomen nykyinen sote-malli ei ole kustannuksiltaan tehoton. Monet kunnat ovat pystyneet tehostamaan toimintaansa niin, että sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset eivät ole nousseet vanhusväestön kasvusta huolimatta. Tällainen tehostaminen ei valitettavasti näy kustannussäästöinä, vaikka sitä se kuitenkin on.

OECD:n vertailussa Suomi on hyvinkin tehokas hoitamaan väestöään:

Ostovoimapariteetilla korjatut terveydenhuollon julkiset käyttömenot/asukas olivat Norjassa 93, USA:ssa 63, Tanskassa 49, Ruotsissa 60 ja Islannissa 15 prosenttia suuremmat kuin Suomessa vuonna 2013.

Yksinkertaisena ihmisenä haluankin kysyä teiltä arvoisat päättäjät. Miten ja mistä tuo kolmen miljardin euron leikkaus toteutetaan? Mitä palveluita te aiotte leikata ja miten me jatkossa hoidamme vanhenevan väestömme inhimillisesti niukkenevilla resursseilla?

Ystävällisin terveisin,
Teemu Hiilinen
Huolestunut lähihoitaja
Pääluottamusmies

Vanhuksilla ja hoitajilla on kavereita joka neljäs vuosi

SuPer lähestyi kansanedustajia yksinkertaisella kysymyksellä:

”Mitä aiot omalta osaltasi tehdä, jotta hoitajat voivat tehdä työnsä hyvin eli asiakkaat saavat hyvää hoitoa ja hoitajien työkuorma vähenee?”

Vain 10 kansanedustajaa 200:sta vaivautui vastaamaan tähän kysymykseen. Haluan välittää kiitokseni näille vastanneille kansanedustajille.
Vanha totuushan on, että vanhuksilla ja hoitajilla on hyviä ystäviä joka neljäs vuosi. Sitä kutsutaan vaalivuodeksi.

Koska kansanedustajat eivät viitsineet vastata yksinkertaiseen kysymykseen, niin kaivoin hallituspuolueiden eduskuntavaaliohjelmista kohtia, mitkä käsittelevät nimenomaan hoitajia sekä vanhuksia. Hallituspuoleet kuitenkin ovat vastuussa Suomessa toteutettavasta poliitikasta. Politiikasta missä suunnitellaan leikkauksia vanhusten hoitoon. Päätöksistä, joilla leikattiin jo hoitajilta huomattavan paljon ostovoimaa kiky-sopimuksen myötä.

Kokoomus ei turhan paljon sanoja tuhlannut vaaliohjelmassaan. Sieltä löytyy yksinkertainen kirjaus:

Panostetaan ikäihmisiin. Tuetaan terveyttä ja toimintakykyä kotiin vietävillä palveluilla ja erilaisin asumismuodoin.

Lyhyesti virsi kaunis, mutta panostusta pitäisi löytyä ja halua tukea toimintakykyä. Hassua sinänsä, että nykyisen sote-mallin myötä ennaltaehkäisy ei ole millekään toimijalle mitenkään kannattavaa, koska sote-alueen rahaa ei jaeta kapitaatioperiaatteella. Sori siitä.

Keskusta ei myöskään paljoa sanoja tuhlannut, mutta lupasi todella kauniisti:

Jokaisella on oikeus hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen. Siihen kuuluu itsemääräämisoikeus, osallisuus ja turvallisuus. Jokaisen ikäihmisen on saatava tukea ja palveluita tarpeidensa mukaan.

Keskusta on myös rinta rottingilla vähentämässä vanhusten hoitajamitoitusta 0,4:ään. Sehän tarkoittaa vanhusten heittellejättöä. Jokaista vanhusta kohden vuodeosastolla olisi 48 minuuttia aikaa tehdä kaikki vuorokaudessa tarvittavat asiat. Kaikki.

Keskusta myös vaaliohjelmassaan lupasi edistää oikeutta varhaiskasvatukseen ja hallituksessa lopetti subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Taisi lähteä tulppa veneestä.

Kolmas hallituspuolue PerusSuomalaiset siten lupasivatkin 10 kaunista ja yhdeksän hyvää. En viitsi koko ohjelmaa tähän laittaa, koska sitä tulisi varmasti ruudullinen. Otetaan pari pointtia:

  • Perussuomalaiset pitävät täysin välttämättömänä, että hoitohenkilökunnan jaksamista tuetaan paremmin.
  • Raskaan mutta arvokkaan työn arvostuksen tulisi näkyä.
  • Pidämme oleellisena harkita ja selvittää myös sitovan hoitajamitoituksen luomista.
  • Jokainen ikääntyvä ansaitsee inhimillisen ja riittävän hoivan.
  • Vanhuspalvelulaki ei riittänyt parantamaan iäkkäiden ihmisten palveluita ja turvaamaan heidän hyvinvointiaan.

Näin virkkoi Perussuomalaiset ennen vaaleja. Nyt he sitten leikkasivat arvostamaltaan hoitohenkilökunnalta rahoja. Arvostusta ei ole näkynyt ja sitovassa hoitajamitoituksessa mennään todennäköisesti keskustan taakse ja lasketaan se 0.4:ään, vaikka nykyinenkään vanhuspalvelulaissa mainittu mitoitus ei puolueen mielestä riittänyt parantamaan iäkkäiden palveluita ja turvaamaan heidän hyvinvointiaan. Hillotolpalla nähdään.

Yhteiskunta punnitaan siitä, miten se huolehtii kaikkein heikoimmistaan. Se on tärkeä opetus muistettavaksi. Sitä toivoisi myös hallituspuolueiden noudattavan.

Pääkaupunkiseutua kupataan soteuudistuksessa

Maakunta- ja verotusuudistus, joka kulkee syystä tai toisesta nimeltä soteuudistus, etenee kovin raskaita reittejä pitkin. Pääkaupunkiseutu on hakenut erillistä lakia järjestääkseen oman Suomen olosuhteissa poikkeavan sotealueensa asiakkaiden kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti tämä reitti on ministeri Rehulan mukaan kuitenkin hyvin epävarma.

Ministeriössä ollaan kaavailtu, että jokaiselta kunnalta tullaan viemään 12,31% veroprosenttia maakuntiin soten järjestämiseen. Tämä tarkoittaa Espoon osalta yli 2/3 verotuksen viemistä pois peruskunnalta maakunnalle. Ongelma on siinä, ettei Espoo käytä lähellekään tuota määrää verotusta sote-palveluihinsa, vaan modernin kunnan tavoin se on onnistunut tehostamaan toimintaansa.

Espoolle on jäämässä peruskuntaan 5,69 veroprosentti käytettäväksi kaikkeen muuhun kunnan toimintaan. Lainsäädäntöön on kirjattu myös verokatot, joka tarkoittaa ettei kunta itse saa nostaa veroprosenttiaan ylöspäin. 5,69% Espoon tulisi siis huolehtia varhaiskasvatuksesta, sivistystoimesta, teknisestä toimesta, investoinneista jne. Lista on pitkä, rahaa palveluihin eiole.

Tämä tulee siis käytännössä tarkoittamaan, että tuo väliin jäävä osuus tullaan kattamaan joko velalla, irtisanomisilla tai leikkaamalla palveluita. Kärsijöinä tulevat olemaan kunnan asukkaat sekä työntekijät.

Maakunta tulee sitten jakamaan rahaa takaisin kunnille. Valitettavasti tässä kohtaa painopiste ei suinkaan ole kapitaatiossa (asukasmäärä), vaan se tullaan laskemaan huoltoisuussuhteista, vanhenevasta väestöstä jne., asioista jotka kasvavissa PK-Seudun kunnissa ovat hyvällä mallilla. Näin tuo sama rahamäärä ei tule palaamaan soten osalta takaisin peruskuntaan, vaan sillä tullaan leikkaamaan palveluita pääkaupunkiseudun asukkailta.

On todella hullua, että soteuudistuksella jaetaan keppiä niille kunnille, jotka ovat elinvoimaisia ja ovat pystyneet tehostamaan omaa sote-sektoriaan. Jos kunta on hoitanut oman sotensa retuperäisesti, niin kunnalle jää enemmän veroprosenttia oman peruskuntansa ylläpitoon. Lypsävää lehmää hakataan ja pahasti.

Koska nälkä kasvaa syödessä ja lypsävää lehmää kannattaa kurittaa ilmeisesti kurittaa, niin ministeri Rehula on päättänyt ”tasapuolistaa” kuntien kohtelua. Nyt soten rahoitukseen otetaan mukaan 0,5 miljardia yhteisöveroa (häviäjänä pääkaupunkiseutu) sekä hän on myös ehdottanut kiinteistöveron osittaista siirtoa maakunnalle (häviäjänä kaikki suuret kaupungit). Mitä tekemistä on kiinteistö- tai yhteisöverolle sekä sotella? Ilmeisesti paljonkin, kun kyseessä ovat poliittiset etupiirit, mitä pitää suojella, vaikka se tarkoittaisi koko Suomen kurjistamista.

On myös hieman koomista ajatella, että kaikkien sotealueiden henkilökunta olisi valmis tekemään juuri niin kuin herrat ajattelevat. Soten henkilökunta tullaan yhtiöittämisissä alistamaan sopimusshoppailulle, jolla voidaan heikentää työehtoja. Miksi henkilökunnan tulisi suostua työsuhteen heikennyksiin? Uhkailulla ei pitkällä pötkitä.

Rahoituksen ratkaisuksi pääkaupunkiseutu on ehdottanut yksinkertaista mallia: Otetaan jokaiselta kunnalta sen verran soterahaa maakuntaan kuin ne jo nyt siihen käyttävät. Jos verotusuudistusta tarvitsee vielä sen jälkeen tehdä, niin tehdään se verotusuudistuksena, ei naamioida sitä soteuudistukseksi.

Olen myös itse sitä mieltä, että koko maakuntamallin tulisi hylätä. Se vain tuo yhden poliittisen portaan lisää syömään yhteisiä varoja. Kunnat osaisivat ihan itse tehdä toimivia kokonaisuuksia ilman poliittisesti valittujen maakuntaherrojen äänten kalastelua ympäri omaa maakuntaa.

Fiksusti järjestetyt kuntayhtymät tuottamaan sekä järjestämään palveluita kuntalaisille olisi ylivoimaisesti tehokkain sekä halvin tapa tehdä soteuudistus. Kuppaamalla pääkaupunkiseutu tyhjäksi rahasta ei palvella Suomen etua. Tämä on pakko kaikkien ymmärtää.

Valintojen aika – vastaus Orpolle

Kokoomuksen tuore puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo, on lyhyesti linjannut haastattelussa tulevia suunnitelmia:

Pysymme hallituksessa, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Hallitusohjelma on Suomelle hyvä, mutta sen toimet on vietävä maaliin, Orpo sanoi.

Orpon mukaan tärkein asia on työllisyyden parantaminen.

– Olemme sopineet hallitusehdoissa, että työehdoista ja palkoista sopiminen mahdollistetaan työpaikoilla, hän totesi.

– Työpaikoilla kuitenkin tunnetaan se tilanne parhaiten, Orpo täsmensi.

Lisäksi uusi puheenjohtaja haluaa keventää työverotusta, jatkaa normien ja sääntelyn purkamista, sekä lisätä kilpailua.

Linjasin alle omat mietteeni ministerin sanoista.
Suomen lait ja työehtosopimukset luovat ne raamit, minkä sisällä paikallisesti voidaan sopia. En siis itse vastusta paikallista sopimusta, jos paikallisella sopimisella sovitaan asioista, mitkä tuovat parannuksia työehtosopimukseen.  On kuitenkin varmasti naivia ajatella, että siitä olisi tässä kyse. Tähän pitää kuitenkin pyrkiä.
 
Jos paikallisesti ruvetaan sopimaan palkoista ja työehtojen heikennyksistä, niin varsinkin yksityisen sektorin työpaikat ovat heikoimmassa asemassa johtuen ihan yksinkertaisesti heikommasta luottamusmiesjärjestelmästä.
 
Palkkojen sopiminen voi johtaa yleiseen palkkojen leikkaukseen, jota jo tehtiin sadoilla euroilla nykyisessä kilpailukykysopimuksessa. Meille on syntymässä säästämisen paradoksi, joka ei varmasti johda työllisyyttä oikeaan suuntaan.
 
Säästämisen paradoksilla tarkoitetaan tilaa, missä yritykset pyrkivät säästämällä parantamaan omaa tilannettaan. Yhtä yritystä ajattelemalla näin voi toki käydä, mutta jos kaikki säästävät tai varsinkin, jos valtio rakentaa ostovoimaa leikkaavan säästöratkaisun, niin kaikki lopulta siitä kärsivät, kun säästämällä ei luoda yhtään uutta työpaikkaa sekä kysyntä samalla laskee. Siitäkin syystä kiky oli todella huono ratkaisu.
 
Keynesin lisäksi säästämisen paradoksista varoitellaan myös Raamatun sananlaskuissa:
 
”Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.” (Sananlaskut 11:24)
 
Fiksusti investoimalla, ei säästämällä, vauraus lisääntyy ja samalla myös työllisyys nousee, joka johtaa kansakunnan vaurastumiseen.
 
Työverotuksen leikkaaminen on toisaalta hyvä keino lisätä ostovoimaa. Varsinkin, jos työverotusta leikataan matala- ja keskituloisilta. Kohdentamalla veroalennukset heille saamme nopeammin rahat kulutukseen, koska matala- ja keskituloisilla ei ole ”varaa” säästää, vaan käyttävät varojaan ihan peruskulutukseen, ruokaan, palveluihin jne.
 
Nyt veronalennukset suunnattiin prosenttimääräisinä, joka tarkoitti, että ne kenellä on heille annettiin enemmän. Ei siellä kulutus enää nouse, koska heidän kulutuksensa on jo saturoitunut. Se ei enää tule lisääntymään, vaikka rahaa tulee 100 euroa lisää vuodessa.
 
Normien säätely on minusta hyvä asia, jos se kohdentuu oikein. Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa normit ovat suojaamassa ensisijaisesti asiakkaita ja toissijaisesti myös työntekijöitä. Niistä normeista ei ole leikkaamista.
 
Kilpailun lisääntyminen on ollut tämän hallituksen listoilla alusta asti. Ei kilpailussakaan mitään väärää ole, jos kaikki pystyvät toimimaan samoilla ehdoilla. Nyt suuret kansainväliset yritykset pystyvät aggressiivisella verosuunnittelulla tarjoamaan palveluitaan halvemmalla kuin rehellisesti veronsa maksavat pienet ja keskisuuret yritykset. Se heikentää palveluntarjoajien määrää ja samalla myös luo myös harvainvaltaa palvelujen tarjontaan.

Ratkaisuna ja vastauksena tiivistetysti Petteri Orpolle voisi olla seuraava kappale:

Paikallinen sopiminen on hyvä asia raamien sisällä. Veronalennuksia oikein kohdentamalla luomme lisää kulutusta ja sitä kautta työpaikkoja. Tehostamalla harmaan talouden sekä aggressiivisen verosuunnittelun vastaisia toimia luomme lisää markkinoita pienille ja keskisuurille kotimaisille yrityksille. Orpo on siis oikealla tiellä, jos se tie vain tehdään oikein.

Arvostus, luottamus ja taakan kanto

Lähi- ja perushoitajat ovat hoito- ja hoiva-alan ammattilaisia. Heidän työpanostaan arvostetaan yleisesti Suomen 20 arvostetuimman ammatin joukkoon. Lähi- ja perushoitajiin luotetaan myös ammattilaisina.

Kun vuosittaisia ammattien palkkalistoja katsotaan, niin nämä samat arvostetut ja luotetut ammattilaiset roikkuvat siellä pohjia pitämässä. Tämä siitäkin huolimatta, että ilman lähihoitajia Suomi pysähtyisi. Ilman lähihoitajia yksi tärkeimmistä rattaista yhteiskunnan rattaista pysähtyisi ja samalla myös koko loppu koneisto.

SuPerin selvityksen mukaan tämä sama porukka on myös väsymässä. 70% on harkinnut ammatinvaihtoa, yli 60% on kokenut väkivaltaa työssään tehden tästä ammatista yhden Suomen vaarallisimmista ammateista. Peräti 93% vastanneista ovat huolissaan hoidon laadusta.

Se on vaarallinen lukema. Hoitajat haluavat tehdä työnsä hyvin, kuten suurin osa työntekijöistä. Jos joutuu tekemään huonosti resursseista johtuen, niin se jos mikä turhauttaa ja väsyttää. Hallitus toki haluaa entisestään kiristää työntahtia välittämättä asiakkaista tai hoitajista tuon taivaallista.

Metalliliitto on hyväksynyt tänään kiristys- ja kyykytyssopimuksen (kikyn). Se tuo tullessaan lisää taakkaa kannettavaksi julkisen alan naisvaltaisille aloille. Se leikkaa 30% lomarahoista ja pidentää työpäivää. Taakka annettiin kannettavaksi niille, joilta jo nyt vaaditaan paljon ja joille korvaus tästä vaatimuksesta ei kohtaa työn vaativuutta, arvostusta tai luottamusta.

Ei ollut hyvä sopimus tämä kiky – Ei yhtään hyvä.