Kaikki kirjoittajan Teemu Hiilinen artikkelit

Nuori vasemmistolaisen ajatusmaailman omaava lähihoitaja sekä pääluottamusmies rakentamassa muutosta yhteiskuntaan.

Yhteiskunnan lait ovat rikkaiden etuoikeus

“Yhteiskunnan lait laaditaan turvaamaan valtaa käyttävän ja laskelmoivan kansanosan vauraus, mikä tarkoittaa, että yhteiskunta riistää ihmiskunnan valtaosalta kaikki sen oikeudet ja mahdollisuudet. Miksi minua rangastaan siitä, että käytin samoja keinoja ottaakseni jotain heiltä, jotka ovat haalineet itselleen enemmän kuin tarvitsevat?”

– Tuntematon italialainen vanki

Yllä olevan lainauksen on kirjoittanut tuntemattomaksi jäänyt italialainen vanki, joka oli varastanut kuusi kananmunaa ja joutunut siitä syystä vankilaan. Lainaus on peräisin 1870-luvulla julkaistusta kirjasta.

Vaikka lainaus on vanha, niin sama yhteiskunnallinen rakenne on säilynyt ja vahvistunut viimeisten vuosien aikana. Suomalaista yhteiskuntaa ei enää rakenneta hyvinvointiyhteiskunnan periaatteella, vaan yleisen kansallisen hyvinvoinnin sijaan halutaan siirtää, lakien turvin, yhteiskunnan hyväosaisille suurempi osuus. Tämä on näkynyt vahvasti viimeisen hallituksen päätöksiä tarkasteltaessa.

Tuntematon italialainen vanki toteaa kirjoituksensa viimeisessä lauseessa:

“Siihen nähden varastaminen on jopa kunniallista puuhaa.”

Nyt Suomessa ollaan tekemässä historian suurinta uudelleenjakoa soten myötä. Miljardeja veroeuroja siirretään markkinatalouteen, jonka lait eivät estä näiden miljardien katoamista Panaman kautta suuromistajien taskuihin. Tämän varmistavat valtaa käyttävän poliittisen eliitin haluttomuus säätää veronkiertoa estäviä lakeja – Tähän nähden varastaminen on jopa kunniallista puuhaa.

Tarina kolmesta miehestä

Kolme miestä istuivat iltaa todella hyvän päivän päätteeksi. Kutsutaan heitä nyt tässä Juhaksi, Petteriksi ja Timoksi, vaikka se ei ihan kokonaan paikkaansa pidä.

Nämä kolme miestä olivat juuri saaneet kansalta vallan tehdä päätöksiä koko Suomaan puolesta. Illalla heidän istuessaan ja miettiessään kujeitaan myös Pörriäinen saapui paikalle.

  • Kuulkaa te kolme viisasta ja suurta johtajaa. Neljän vuoden sisään laitetaan koko kansa hyppäämään suohon. Vastineeksi tästä lupaan teille kaikille, että valtanne jatkuu, kun rahantekokoneemme teille rahaa syytävät ja voitte kansan sillä hurmata.

Kolme miestä katsoivat toisiinsa ja totesivat Pörriäisen ehdotuksen hyväksi. Olivathan he kolmistaan Suomaan viisaimmat ja nokkelimmat johtajat.

Niin kului aika ja kolmen miehen ehdotukset saivat luiden päälle lihaa. He olivat löytäneet keinon, millä todellakin saadaan koko kansa upotettua suohon ja samalla uskoteltua heille tämän olevan parasta, mitä koskaan Suomaalle on tapahtunut. Urheasti he toivat tämän ehdotuksensa julki, mutta valtakunnan kansliassa kokoontunut perustuslakivaliokunta päätti, ettei tämä käy.

  • Törkeätä, huusivat miehet, me olemme yhden valiokunnan panttivankeina, he jatkoivat.

Silloin saapui Pörriäinen uudestaan kuiskuttelemaan miehille.

  • Ei hätä ole tämännäköinen, tämä se vasta vanhan kansan rahasampo on.

Pörriäinen kertoi kuinka jättämällä erikoissairaanhoito Suomaan maakunnille hoidettavaksi voisi Pörriäinen hyödyntää maakuntaa vielä tehokkaammin. Kas, kun nyt perusterveydenhuollosta voitaisiin kirjoittaa valtava määrä lähetteitä erikoissairaanhoitoon, jolloin Pörriäiselle ei näistä asiakkaista hoitokuluja tulisi. Kun erikoissairaanhoito tukkeutuisi, joutuisivat maakunnan päättäjät lähettämään suuren osan takaisin palveluseteleillä Pörriäiselle hoidettavaksi. Näin maksajaa voitaisiin rahastaa kahdesti samasta asiakkaasta. Kolme viisasta miestä totesi tämän olevan suurta viisautta.

Petterin vaimo Elina oli kuitenkin räknännyt itse paperilla uusimmat suunnitelmat ja totesi, ettei kansaa kannata suohon laulaa. Sehän tuhoaa koko Suomaan. Avioerohan tästä näyttäisi syntyvän. Ongelmana oli myös Timon muuttuminen siniseksi kesken hyvän tarinan. Toisaalta sinisenä Timo oli täysin hengetön ja hiljaisuus on myöntymisen merkki, totesivat Juha ja Petteri yhdessä.

Tarinan uusi jakso on alkamassa. Loppuun sitä ei vielä ole kirjoitettu, mutta Petterin veli Harry on myös kääntymässä veljeään vastaan. Pörriäinen katselee vierestä huolestuneena, miten käy heidän veroparatiisirahoilleen. Juha taas vain mököttäessään murisee samaa mantraa:

  • Se mikä on sovittu on sovittu, ei ole väliä mitä on sovittu, mutta on sovittu ja sovitusta pidetään kiinni, vaikka kukaan ei sopiessaan tiennyt mitä on sovittu, mutta sovittu on ja niin tehdään. Tämä on parasta Suomelle. Suorastaan toinen Talvivaaran ihme!

Suomaan kansa – se katsoo peloissaan johtajiaan, jotka ovat valtansa sokaisemina upottamassa koko kansaa suohon.

Maakuntia uhkaa demokratiavaje

Ammattiliitto SuPer on tehnyt laskelmia tulevien maakuntavaalien paikkajaosta. Laskelmissa on käytetty äänestysdataa viime eduskuntavaaleista sekä kuntavaaleista. Laskelmat ovat hyvin huolestuttavia lähidemokratia kannalta.

Esimerkiksi Uudellamaalla Helsinki tulee saamaan 55 paikkaa 99 paikkaisesta maakuntavaltuustosta. Helsinki saa siis yksin päättää maakunnan sotesta, kaavoituksesta jne. Sen ei tarvitse muita kuunnella. Uudellamaalla muut äänet menevät lähinnä Vantaalle ja Espoolle jättäen loput kunnat ilman paikkoja.

Samanlainen demokratiavaje toistuu jokaisessa maakunnassa, jossa maakunnan suurin kaupunki saa jopa 2/3 enemmistön vaalien kautta itselleen. Demokratiavaje tulee synnyttämään hyvin suuria haasteita suurten kaupunkien ulkopuolelle, joista palveluita tullaan varmasti keskittämään kohti suurinta kaupunkia.

Muille kunnille tulee jäämään maksajan osa, verorahat siirtyvät maakuntaan. Erityisesti tämä aiheuttaa haasteita tasapuoliselle SOTE:lle. Pienemmän kunnat menettävät palvelunsa ja kunnan asukkaat joutuvat hakemaan palvelunsa jopa satojen kilometrien päästä.

Maakunta on suuri haaste demokratialle ja tästä syystä kansalaisten tärkeimmät palvelut tulisi irrottaa kokonaan maakuntauudistuksesta. Jokainen meistä tarvitsee SOTE-palveluita ja ne tulisikin toteuttaa kuntayhtymämallilla, mikä toisi demokratian takaisin SOTE-ratkaisuihin ja ehkäisisi eriarvoistumiskehityksen.

Kannattaa tutustua oman kunnan tilanteeseen SuPerin kotisivuilla.

https://www.superliitto.fi/viestinta/superin-sote-malli/

Kotihoidon kehittäminen hoitotyö edellä on tärkeätä

Kirjoittelin facebookkiin jutun YLE:n uutisesta. Uutisen otsikko on harhaanjohtava, kuten jutusta voi huomata. Samalla voi toki tykätä meitsin fb-sivusta.

Muistakaa medialukutaito, kun luette tätä uutista. Hoitohenkilökunnan työpäivää pidennettiin yhdeksään tuntiin, mutta…

Julkaissut Teemu Hiilinen – AY-aktiivi 18. heinäkuuta 2017

Ihmemaa Ruotsi

Oletteko kuulleet ihmemaa Ruotsista? Sen talous on kuulemma mallillaan, koska Ruotsissa ei ole yleissitovuutta ja tämän takia se pitäisi Suomesta poistaa. Tämä tarina meille halutaan kertoa.

Todellisuudessa 90% ruotsalaisista työntekijöistä työskentelee liittojensa neuvottelemien työehtosopimusten piirissä. Nämä neuvottelut on tehty kaksikannassa, ilman valtiollista ohjausta.

Ruotsissa kuulemma myös työntekijät saavat tehdä paikallisia sopimuksia vapaammin. Suomessa tämä myös on mahdollista. Työehtosopimuksen päälle saa aina tarjota lisää. Se paikallinen sopiminen ei kuitenkaan ole meidän päättäjien mieleen.

Lisäksi Ruotsissa liitto on mukana paikallisellakin tasolla neuvottelemassa, jos työpaikalla päätetään isommista asioista. Liitot myös voivat tehdä saartoja sekä haastaa yrityksiä oikeuteen. Neuvottelut ovat siis hyvin samanlaisia kuin Suomessa.

Ruotsissa on siis hyvin vahva ammattiliitto ja hyvin vahva sopimuskulttuuri. Sopimuskulttuuri, jonka alaisuudessa 90% työntekijöistä työskentelee. Se kannattaa aina muistaa, kun poliitikot haluavat poistaa Suomesta yleissitovuuden kokonaan vedoten Ruotsin malliin. Todellisuudessa he eivät Ruotsin mallia halua, vaan kaikkien työehtosopimusten alas ajamista ja paikallisen sopimisen vahvistamista työnantajan roolista.

Totuus ei ole aina niin ihmeellistä, vaikka sitä pyritään nykyään muokkaamaan juuri vastaamaan omia pyrkimyksiä. Tässä tapauksessa hyökkäys kohdistuu jälleen ammattiyhdistysliikettä ja sen sopimuskulttuuria vastaan. Ilman liittoja jokainen sopisi itse palkkansa tai olisi pakotettu sopimaan. Se yhteiskunta olisi toisintoa 1800-luvun Englannin teollistumisen ajoilta. Se ei ollut kaunis yhteiskunta.

Vastakkain asettelun aika ei ole ohi!

Vastakkain asettelun aika ei ole ohi

1800-luvulla Dorchesterissa tuomittiin kuusi peltotyöntekijää seitsemäksi vuodeksi Australiaan rangaistussiirtolaan. Ainoa ”rikos” heidän kohdallaan oli kuulua ammattiliittoon.

Ammattiliittoja vastaan käytettiin silloin poliittista valtaa. Poliittisen vallankäyttäjinä tuolloin oli porvarit – omistajaluokka. Työväelle ei haluttu oikeuksia, kuten viisipäiväistä työviikkoa tai edes kymmenen tuntista työpäivää.

Nyt ammattiliittoja vastaan ovat lähteneet itseään liberaaleiksi kutsuvat oikeistoporvarit. He haluavat palata niihin aikoihin, jolloin omistajaluokka sai sanella työnteon ehdot. Se tie on raskas jokaiselle duunarille kulkea.

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Se on nyt vahvimmillaan kuin aikoihin Suomessa. Vahvaa ammattiyhdistysliikettä tarvitaan nyt enemmän kuin moneen vuosikymmeneen.

Yhdessä olemme enemmän.

Haittakorvaukset ovat korvaus menetetystä vapaa-ajasta

Kauaa ei vettä virrannut Vantaassa, kun Kokoomus on päättänyt lähteä hakemaan ”kilpailukykyä” uusilla käänteillä. Pussin pohjalta löytyi nyt EK:n märkä uni – sunnuntain haittakorvausten poistaminen. Tosin Kokoomus kutsuu tätä haitallisen sunnuntailisän poistamiseksi.

Yhteiskuntamme ei ole 24/7 yhteiskunta, vaikka sitä kuinka puhuisi. Yhteiskuntamme toimii arkipäivisin kello 8-16 välisenä aikana. Tuo on meidän ylivoimaisesti yleisin työaikamme. Myös kaikki muu sosiaalinen toiminta ihmisen sekä perheen välillä rakentuu tuon ajan ulkopuolelle.

Harrastukset, sosiaalinen elämä, juhlat, nämä kaikki tapahtuvat arkipäivien kello 8-16 ulkopuolella. Monet vuorotyöntekijät tekevät työtä juuri sinä aikana, jolloin muut viettävät ns. normaalia elämää. Tästä syystä heille maksetaan siitä haittakorvauksia.

Troijan hevosena yleisessä keskustelussa käytetään esimerkkinä ravintola-alaa. Sen varjolla halutaan poistaa pyhien haittakorvauksien maksaminen laista. Jolloin se siirtyisi suoraan neuvoteltavaksi työehtosopimuksiin.

Ensinnäkin matalapalkkaisella ravintola-alalla työskentelevät tarvitsevat jo pelkästään pienen palkkansa johdosta haittakorvauksensa. Toisekseen, jos kirjaus laista poistetaan, niin sen jälkeen siitä tullaan käymään isoa vääntöä kaikilla aloilla – ei pelkästään ravintola-alalla.

Kokoomuksen mallilla leikattaisiin taas suomalaisten ostovoimaa. Leikkaus kohdentuisi jälleen samaan ryhmään, eli matalapalkkaisiin vuorotyöntekijöihin. Samalla myös kokoomuksen ajattelumalli ontuu. Lisää kysyntää ravintoloille ei synny leikkaamalla ostovoimaa. On myös syytä kysyä, että miksi ravintola ei hinnoittelussaan kompensoi sunnuntain korkeampi kustannuksia jokaisessa myymässään annoksessa.

Sen sijaan, että käymme keskustelua haittakorvausten poistamisesta sunnuntailta. Meidän pitäisi ruveta käymään keskustelua haittakorvausten nostamiseksi lauantain osalta. Viikonloput ovat kuitenkin ihmisille tärkeimpiä päiviä vapaa-ajan sekä sosiaalisen elämän suhteen. Tekemällä työtä viikonloppuisin kärsii siitä sekä ihminen itse että hänen sosiaalinen lähipiirinsä. Lauantain haittakorvaukset tulisi siis nostaa samalle tasolle kuin pyhäpäivien korvaukset ovat.

 

Avoin kirje hallituspuolueiden puheenjohtajille sote-uudistuksesta

Arvoisat hallituspuolueiden puheenjohtajat, sote-uudistuksen kolme kapellimestaria, yksinkertaisena miehenä haluan kysyä teiltä yksinkertaisen kysymyksen: Miten sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta voi leikata kolme miljardia inhimillisesti?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomi käyttää vuosittain 19,5 miljardia euroa terveydenhuollon kustannuksiin. Tästä rahasta suurin osa menee erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Seuraavaksi eniten ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoitoon sekä perusterveydenhuoltoon.

Terveydenhuollon menot prosentuaalisesti

Erikoissairaanhoidon menoista valtaosa menee vanhenevan väestön hoitamiseen, kuten seuraavasta esimerkistä Oulun kaupungin osalta pystyy helposti toteamaan. Luvut ovat erikoissairaanhoidon kustannuksia asukasta kohden Oulussa. (Lähde: Suomen Kuntaliitto)

esh

Taulukosta näkee selvästi, että vanheneva väestö ei pelkästään käytä rahaa kotiin vietäviin palveluihin sekä pitkäaikaishoitoon, vaan käyttävät moninkertaisesti enemmän rahaa myös erikoissairaanhoidon kustannuksista verrattuna työikäiseen väestöön.

Saman pystyy myös toteamaan THL:n selvityksestä:

thl2

vatt

 

Kustannukset alkavat nousta jo lähestyttäessä eläkeikää ja varsinainen piikki lähtee liikkeelle noin 80 vuoden iästä lähtien. Kustannuksissa on kaikki terveysmenot ikäluokittain.

Kun taas katsoo Suomen väkiluvun ennustetta, niin on helppo nähdä se valtava paine, mikä tulee kohdistumaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Väkiluku Ikä
0–14 15–64 65–
1 000 %
2020 5 595 16,2 61,2 22,6
2030 5 769 15,3 59,1 25,6
2040 5 861 14,8 58,9 26,3
2050 5 914 14,6 58,1 27,3
2060 5 979 14,3 56,9 28,8

OECD:n mukaan Suomen nykyinen sote-malli ei ole kustannuksiltaan tehoton. Monet kunnat ovat pystyneet tehostamaan toimintaansa niin, että sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset eivät ole nousseet vanhusväestön kasvusta huolimatta. Tällainen tehostaminen ei valitettavasti näy kustannussäästöinä, vaikka sitä se kuitenkin on.

OECD:n vertailussa Suomi on hyvinkin tehokas hoitamaan väestöään:

Ostovoimapariteetilla korjatut terveydenhuollon julkiset käyttömenot/asukas olivat Norjassa 93, USA:ssa 63, Tanskassa 49, Ruotsissa 60 ja Islannissa 15 prosenttia suuremmat kuin Suomessa vuonna 2013.

Yksinkertaisena ihmisenä haluankin kysyä teiltä arvoisat päättäjät. Miten ja mistä tuo kolmen miljardin euron leikkaus toteutetaan? Mitä palveluita te aiotte leikata ja miten me jatkossa hoidamme vanhenevan väestömme inhimillisesti niukkenevilla resursseilla?

Ystävällisin terveisin,
Teemu Hiilinen
Huolestunut lähihoitaja
Pääluottamusmies

Vanhuksilla ja hoitajilla on kavereita joka neljäs vuosi

SuPer lähestyi kansanedustajia yksinkertaisella kysymyksellä:

”Mitä aiot omalta osaltasi tehdä, jotta hoitajat voivat tehdä työnsä hyvin eli asiakkaat saavat hyvää hoitoa ja hoitajien työkuorma vähenee?”

Vain 10 kansanedustajaa 200:sta vaivautui vastaamaan tähän kysymykseen. Haluan välittää kiitokseni näille vastanneille kansanedustajille.
Vanha totuushan on, että vanhuksilla ja hoitajilla on hyviä ystäviä joka neljäs vuosi. Sitä kutsutaan vaalivuodeksi.

Koska kansanedustajat eivät viitsineet vastata yksinkertaiseen kysymykseen, niin kaivoin hallituspuolueiden eduskuntavaaliohjelmista kohtia, mitkä käsittelevät nimenomaan hoitajia sekä vanhuksia. Hallituspuoleet kuitenkin ovat vastuussa Suomessa toteutettavasta poliitikasta. Politiikasta missä suunnitellaan leikkauksia vanhusten hoitoon. Päätöksistä, joilla leikattiin jo hoitajilta huomattavan paljon ostovoimaa kiky-sopimuksen myötä.

Kokoomus ei turhan paljon sanoja tuhlannut vaaliohjelmassaan. Sieltä löytyy yksinkertainen kirjaus:

Panostetaan ikäihmisiin. Tuetaan terveyttä ja toimintakykyä kotiin vietävillä palveluilla ja erilaisin asumismuodoin.

Lyhyesti virsi kaunis, mutta panostusta pitäisi löytyä ja halua tukea toimintakykyä. Hassua sinänsä, että nykyisen sote-mallin myötä ennaltaehkäisy ei ole millekään toimijalle mitenkään kannattavaa, koska sote-alueen rahaa ei jaeta kapitaatioperiaatteella. Sori siitä.

Keskusta ei myöskään paljoa sanoja tuhlannut, mutta lupasi todella kauniisti:

Jokaisella on oikeus hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen. Siihen kuuluu itsemääräämisoikeus, osallisuus ja turvallisuus. Jokaisen ikäihmisen on saatava tukea ja palveluita tarpeidensa mukaan.

Keskusta on myös rinta rottingilla vähentämässä vanhusten hoitajamitoitusta 0,4:ään. Sehän tarkoittaa vanhusten heittellejättöä. Jokaista vanhusta kohden vuodeosastolla olisi 48 minuuttia aikaa tehdä kaikki vuorokaudessa tarvittavat asiat. Kaikki.

Keskusta myös vaaliohjelmassaan lupasi edistää oikeutta varhaiskasvatukseen ja hallituksessa lopetti subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Taisi lähteä tulppa veneestä.

Kolmas hallituspuolue PerusSuomalaiset siten lupasivatkin 10 kaunista ja yhdeksän hyvää. En viitsi koko ohjelmaa tähän laittaa, koska sitä tulisi varmasti ruudullinen. Otetaan pari pointtia:

  • Perussuomalaiset pitävät täysin välttämättömänä, että hoitohenkilökunnan jaksamista tuetaan paremmin.
  • Raskaan mutta arvokkaan työn arvostuksen tulisi näkyä.
  • Pidämme oleellisena harkita ja selvittää myös sitovan hoitajamitoituksen luomista.
  • Jokainen ikääntyvä ansaitsee inhimillisen ja riittävän hoivan.
  • Vanhuspalvelulaki ei riittänyt parantamaan iäkkäiden ihmisten palveluita ja turvaamaan heidän hyvinvointiaan.

Näin virkkoi Perussuomalaiset ennen vaaleja. Nyt he sitten leikkasivat arvostamaltaan hoitohenkilökunnalta rahoja. Arvostusta ei ole näkynyt ja sitovassa hoitajamitoituksessa mennään todennäköisesti keskustan taakse ja lasketaan se 0.4:ään, vaikka nykyinenkään vanhuspalvelulaissa mainittu mitoitus ei puolueen mielestä riittänyt parantamaan iäkkäiden palveluita ja turvaamaan heidän hyvinvointiaan. Hillotolpalla nähdään.

Yhteiskunta punnitaan siitä, miten se huolehtii kaikkein heikoimmistaan. Se on tärkeä opetus muistettavaksi. Sitä toivoisi myös hallituspuolueiden noudattavan.

Pääkaupunkiseutua kupataan soteuudistuksessa

Maakunta- ja verotusuudistus, joka kulkee syystä tai toisesta nimeltä soteuudistus, etenee kovin raskaita reittejä pitkin. Pääkaupunkiseutu on hakenut erillistä lakia järjestääkseen oman Suomen olosuhteissa poikkeavan sotealueensa asiakkaiden kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti tämä reitti on ministeri Rehulan mukaan kuitenkin hyvin epävarma.

Ministeriössä ollaan kaavailtu, että jokaiselta kunnalta tullaan viemään 12,31% veroprosenttia maakuntiin soten järjestämiseen. Tämä tarkoittaa Espoon osalta yli 2/3 verotuksen viemistä pois peruskunnalta maakunnalle. Ongelma on siinä, ettei Espoo käytä lähellekään tuota määrää verotusta sote-palveluihinsa, vaan modernin kunnan tavoin se on onnistunut tehostamaan toimintaansa.

Espoolle on jäämässä peruskuntaan 5,69 veroprosentti käytettäväksi kaikkeen muuhun kunnan toimintaan. Lainsäädäntöön on kirjattu myös verokatot, joka tarkoittaa ettei kunta itse saa nostaa veroprosenttiaan ylöspäin. 5,69% Espoon tulisi siis huolehtia varhaiskasvatuksesta, sivistystoimesta, teknisestä toimesta, investoinneista jne. Lista on pitkä, rahaa palveluihin eiole.

Tämä tulee siis käytännössä tarkoittamaan, että tuo väliin jäävä osuus tullaan kattamaan joko velalla, irtisanomisilla tai leikkaamalla palveluita. Kärsijöinä tulevat olemaan kunnan asukkaat sekä työntekijät.

Maakunta tulee sitten jakamaan rahaa takaisin kunnille. Valitettavasti tässä kohtaa painopiste ei suinkaan ole kapitaatiossa (asukasmäärä), vaan se tullaan laskemaan huoltoisuussuhteista, vanhenevasta väestöstä jne., asioista jotka kasvavissa PK-Seudun kunnissa ovat hyvällä mallilla. Näin tuo sama rahamäärä ei tule palaamaan soten osalta takaisin peruskuntaan, vaan sillä tullaan leikkaamaan palveluita pääkaupunkiseudun asukkailta.

On todella hullua, että soteuudistuksella jaetaan keppiä niille kunnille, jotka ovat elinvoimaisia ja ovat pystyneet tehostamaan omaa sote-sektoriaan. Jos kunta on hoitanut oman sotensa retuperäisesti, niin kunnalle jää enemmän veroprosenttia oman peruskuntansa ylläpitoon. Lypsävää lehmää hakataan ja pahasti.

Koska nälkä kasvaa syödessä ja lypsävää lehmää kannattaa kurittaa ilmeisesti kurittaa, niin ministeri Rehula on päättänyt ”tasapuolistaa” kuntien kohtelua. Nyt soten rahoitukseen otetaan mukaan 0,5 miljardia yhteisöveroa (häviäjänä pääkaupunkiseutu) sekä hän on myös ehdottanut kiinteistöveron osittaista siirtoa maakunnalle (häviäjänä kaikki suuret kaupungit). Mitä tekemistä on kiinteistö- tai yhteisöverolle sekä sotella? Ilmeisesti paljonkin, kun kyseessä ovat poliittiset etupiirit, mitä pitää suojella, vaikka se tarkoittaisi koko Suomen kurjistamista.

On myös hieman koomista ajatella, että kaikkien sotealueiden henkilökunta olisi valmis tekemään juuri niin kuin herrat ajattelevat. Soten henkilökunta tullaan yhtiöittämisissä alistamaan sopimusshoppailulle, jolla voidaan heikentää työehtoja. Miksi henkilökunnan tulisi suostua työsuhteen heikennyksiin? Uhkailulla ei pitkällä pötkitä.

Rahoituksen ratkaisuksi pääkaupunkiseutu on ehdottanut yksinkertaista mallia: Otetaan jokaiselta kunnalta sen verran soterahaa maakuntaan kuin ne jo nyt siihen käyttävät. Jos verotusuudistusta tarvitsee vielä sen jälkeen tehdä, niin tehdään se verotusuudistuksena, ei naamioida sitä soteuudistukseksi.

Olen myös itse sitä mieltä, että koko maakuntamallin tulisi hylätä. Se vain tuo yhden poliittisen portaan lisää syömään yhteisiä varoja. Kunnat osaisivat ihan itse tehdä toimivia kokonaisuuksia ilman poliittisesti valittujen maakuntaherrojen äänten kalastelua ympäri omaa maakuntaa.

Fiksusti järjestetyt kuntayhtymät tuottamaan sekä järjestämään palveluita kuntalaisille olisi ylivoimaisesti tehokkain sekä halvin tapa tehdä soteuudistus. Kuppaamalla pääkaupunkiseutu tyhjäksi rahasta ei palvella Suomen etua. Tämä on pakko kaikkien ymmärtää.