Valintojen aika – vastaus Orpolle

Kokoomuksen tuore puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo, on lyhyesti linjannut haastattelussa tulevia suunnitelmia:

Pysymme hallituksessa, mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Hallitusohjelma on Suomelle hyvä, mutta sen toimet on vietävä maaliin, Orpo sanoi.

Orpon mukaan tärkein asia on työllisyyden parantaminen.

– Olemme sopineet hallitusehdoissa, että työehdoista ja palkoista sopiminen mahdollistetaan työpaikoilla, hän totesi.

– Työpaikoilla kuitenkin tunnetaan se tilanne parhaiten, Orpo täsmensi.

Lisäksi uusi puheenjohtaja haluaa keventää työverotusta, jatkaa normien ja sääntelyn purkamista, sekä lisätä kilpailua.

Linjasin alle omat mietteeni ministerin sanoista.
Suomen lait ja työehtosopimukset luovat ne raamit, minkä sisällä paikallisesti voidaan sopia. En siis itse vastusta paikallista sopimusta, jos paikallisella sopimisella sovitaan asioista, mitkä tuovat parannuksia työehtosopimukseen.  On kuitenkin varmasti naivia ajatella, että siitä olisi tässä kyse. Tähän pitää kuitenkin pyrkiä.
 
Jos paikallisesti ruvetaan sopimaan palkoista ja työehtojen heikennyksistä, niin varsinkin yksityisen sektorin työpaikat ovat heikoimmassa asemassa johtuen ihan yksinkertaisesti heikommasta luottamusmiesjärjestelmästä.
 
Palkkojen sopiminen voi johtaa yleiseen palkkojen leikkaukseen, jota jo tehtiin sadoilla euroilla nykyisessä kilpailukykysopimuksessa. Meille on syntymässä säästämisen paradoksi, joka ei varmasti johda työllisyyttä oikeaan suuntaan.
 
Säästämisen paradoksilla tarkoitetaan tilaa, missä yritykset pyrkivät säästämällä parantamaan omaa tilannettaan. Yhtä yritystä ajattelemalla näin voi toki käydä, mutta jos kaikki säästävät tai varsinkin, jos valtio rakentaa ostovoimaa leikkaavan säästöratkaisun, niin kaikki lopulta siitä kärsivät, kun säästämällä ei luoda yhtään uutta työpaikkaa sekä kysyntä samalla laskee. Siitäkin syystä kiky oli todella huono ratkaisu.
 
Keynesin lisäksi säästämisen paradoksista varoitellaan myös Raamatun sananlaskuissa:
 
”Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.” (Sananlaskut 11:24)
 
Fiksusti investoimalla, ei säästämällä, vauraus lisääntyy ja samalla myös työllisyys nousee, joka johtaa kansakunnan vaurastumiseen.
 
Työverotuksen leikkaaminen on toisaalta hyvä keino lisätä ostovoimaa. Varsinkin, jos työverotusta leikataan matala- ja keskituloisilta. Kohdentamalla veroalennukset heille saamme nopeammin rahat kulutukseen, koska matala- ja keskituloisilla ei ole ”varaa” säästää, vaan käyttävät varojaan ihan peruskulutukseen, ruokaan, palveluihin jne.
 
Nyt veronalennukset suunnattiin prosenttimääräisinä, joka tarkoitti, että ne kenellä on heille annettiin enemmän. Ei siellä kulutus enää nouse, koska heidän kulutuksensa on jo saturoitunut. Se ei enää tule lisääntymään, vaikka rahaa tulee 100 euroa lisää vuodessa.
 
Normien säätely on minusta hyvä asia, jos se kohdentuu oikein. Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa normit ovat suojaamassa ensisijaisesti asiakkaita ja toissijaisesti myös työntekijöitä. Niistä normeista ei ole leikkaamista.
 
Kilpailun lisääntyminen on ollut tämän hallituksen listoilla alusta asti. Ei kilpailussakaan mitään väärää ole, jos kaikki pystyvät toimimaan samoilla ehdoilla. Nyt suuret kansainväliset yritykset pystyvät aggressiivisella verosuunnittelulla tarjoamaan palveluitaan halvemmalla kuin rehellisesti veronsa maksavat pienet ja keskisuuret yritykset. Se heikentää palveluntarjoajien määrää ja samalla myös luo myös harvainvaltaa palvelujen tarjontaan.

Ratkaisuna ja vastauksena tiivistetysti Petteri Orpolle voisi olla seuraava kappale:

Paikallinen sopiminen on hyvä asia raamien sisällä. Veronalennuksia oikein kohdentamalla luomme lisää kulutusta ja sitä kautta työpaikkoja. Tehostamalla harmaan talouden sekä aggressiivisen verosuunnittelun vastaisia toimia luomme lisää markkinoita pienille ja keskisuurille kotimaisille yrityksille. Orpo on siis oikealla tiellä, jos se tie vain tehdään oikein.

Comments

comments