Sipilän paras päivä pääministerinä päättyi u-käännökseen tänään, kun useat liitot päättivät olla lähtemättä mukaan työntekijöitä kurittavaan yhteiskuntasopimukseen. Monet tästä ovat heti osoittaneet syyttävän sormen SAKlaisia liittoja kohtaan.

Asia ei ole niin yksinkertainen. Sipilä esitteli yhteiskuntasopimuksen ensimmäistä kertaa viime vuoden keväällä. Tuolloin keppinä oli 1,5 miljardin leikkaukset ja porkkanana veronkevennykset. Näiden piti toteutua, jos työmarkkinaosapuolet saavat keskenään sopimuksen.

Lähes välittömästi yhteiskuntasopimuksen synnyttyä Sipilä kuitenkin ilmoitti, ettei tämä riitä. Sipilän mukaan yhteiskuntasopimus on torso ja hallitus ei ole valmis poistamaan 1,5 miljardin leikkauksia – pesäpallomaila jäi siis olalle. Hallitus ei myöskään ollut valmis suostumaan lupaamiinsa veronkevennyksiin.

Kun nyt naisvaltaisella alalla punnitsen vaihtoehtoja pakkolakien, leikkauksien ja yhteiskuntasopimuksen välillä, niin jäikö tässä nyt Musta Pekka -kortti käteen? Tuliko niin sanotusti rosvosektori onnenpyörästä? Siihen kysymykseen on mahdoton vastata ja se johtuu yksinomaan hallituksen toimista.

Jos hallitus olisi ollut valmis toteuttamaan lupaamansa asiat, niin lähihoitajalle yhteiskuntasopimus olisi ollut parempi ratkaisu kuin pakkolait. Sen kertoo yksinkertaiset laskutoimenpiteet, missä yhteiskuntasopimus olisi leikannut 2000 euroa kuussa tienaavan lähihoitajan vuosipalkasta noin 1100 euroa, kun taas pakkolait olisivat vieneet noin 1500 euroa sekä leikannut myös vuosilomia.

Helppoa matematiikkaa, jota ei voi toteuttaa. Tästä voimme syyttää vain hallitusta, joka ei ole missään vaiheessa pystynyt kunnioittamaan työmarkkinoiden neuvotteluja, vaan on aina halunnut luoda neuvottelutilanteen, mikä on mahdoton toiselle osapuolelle – duunareille.

Miten tästä eteenpäin? Sinun arvauksesi on yhtä hyvä kuin minun.