Kaksi päivää sitten kirjoitin blogissani kaupan olevasta hyvinvoinnista. Nyt Vantaan apulaiskaupunginjohtaja ehdottaa pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveystoimen liikelaitostamista. Tässä otteita siitä, mitä tarkoitetaan kunnallisella liikelaitoksella:
Liikelaitokselle on ominaista, että se kattaa kulunsa maksutuloilla, sen investoinnit katetaan pitkällä aikavälillä tulorahoituksella ja sille laaditaan oma tuloslaskelma sekä tase.
Kunnan liikelaitostoiminta on kannattavuusperusteista liiketoimintaa.
Otteista käy selvästi ilmi se tosiasia, että liikelaitos pyrkisi toimimaan “omillaan”. Mutta miksi ihmisten hyvinvoinnista, terveydestä ja hengestä huolehtimisen pitäisi olla taloudellisesti tuottavaa toimintaa? Miten tuotot lasketaan? Yleensähän vain verrataan välittömiä, numeroilla mitattavia tuottoja, mutta sitä terveydenhuollossa ei oikeastaan koskaan tehdä. Terveydenhuollon tuotot kun näkyvät pidentyneessä eliniässä, paremmassa elämänlaadussa ja lisääntyneessä turvallisuuden tunteessa.
Nyt Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Jukka Salminen haluaa romuttaa koko julkisen terveydenhuollon pääkaupunkiseudulla ja tehdä siitä liikelaitoksen. Tätä perustellakseen hän vetää taskustaan jo tutuksi tulleen säästökortin. Salmisen käyttämä vertauskuva on korni:”Kyllähän ihmiset nykyäänkin menevät Helsinkiin teatteriin. Samalla tavoin jokin laadukas erityishoito voitaisiin keskittää esimerkiksi Espooseen. Kyllä ihmiset olisivat varmasti valmiita kulkemaan erityispalveluiden perässä.”
Hän siis vertaa sydänohitusleikkauksesta, syöpähoitoja, lonkkaleikkauksia jne. teatterissa käyntiin. Jo nyt pääkaupunkiseudulla toki on terveydenhoitoa keskitetty ja sitä yhteistyötä voitaisiin kehittää edelleen, mutta liikelaitostamisen tielle ei ole syytä lähteä.
Voi jumankauta, tuo on jo ihan älytöntä terveydenhuolto on semmoisia asioita, josta ei tulisi säästää Vantaalla. Vantaan tulisi ottaa lainaa 25-40 milj kattaakseen julkisen terveydenhuollon Vantaalla ja nostaakseen Peijaksen resursseja 50%.
Onneksi olkoon Vantaa…
…me täällä Järvenpäässä olemmekin jääneet kaipaamaan innovatiista sosiaali- ja terveystoimenjohtaja Salmista. Täällä hän lakkautti päiväkoteja, koska lapset vähenevät Järvenpäässä – näinhän tunnetusti kehyskunnissa käy – eikä päivähoitoa tarvitsevien lasten määrään vaikuta muut muuttujat, kuten työmarkkinatilanne.
Koska todellisuus ei aivan vastannut hyvää visiota, piti kuudeltakymmeneltä (!) eritystä tukea tarvitsevalta lapselta (!) poistaa kahdenpaikkaisuus (!), että harmittavat reaalilapset saatiin mahtumaan jäljelle jääneisiin päiväkoteihin.
Osin toki tiloja luovutettiin myös yksityiselle päiväkotiyrittäjälle, joka hakeutuikin tämän kesän lopuksi konkurssiin. Toimintaa ko. yrittäjän päiväkodeissa jatkavat Järvenpään ja Tuusulan kunnat.