Teemun blogi

Olen tiistaina 8. huhtikuuta Espoon keskuksen Omnian toimipisteessä puhumassa alzheimer-keskusliiton järjestämässä muistitapahtumassa. Puheessani aion ottaa kantaa kuinka tärkeätä huono muistisille on kiireetön, välittävä hoitotyö. Se luo perusturvaa, rauhoittaa ihmistä ja tekee mahdolliseksi hyvän hoidon. Tutkimusten mukaan tämä vähentää runsaasti erilaisten rauhoittavien aineiden käyttöä.

Haluan korostaa hoitajien työmoraalia ja tahtoa tehdä parhaansa niissa raameissa, mitkä työnantaja heille asettaa. Nämä raamit tuntuvat kiristyspannalta hoitajan kaulalla. Henkilökuntaa on liian vähän, työ on hektistä, työtä ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi, mikä aiheuttaa vielä enemmän uupumusta, kiukkua hoitajien parissa. Raameja kasvattamalla koko hoitotyö paranisi ja asiakas tuntisi olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa.

Olen ammatiltani lähihoitaja -kirjassa on Seija Ojalan kirjoittama runo, joka sopii tilaisuuteen mielestäni erittäin hyvin:

Miksi juuri tätä työtä teen?
Hoivaan, hoidan ja huolehdin?
Siksikö, että leipää saisin,
lapseni ruokkisin? Vai siksikö,
että Sinulle avun toisin?
Molempia, ja molempi parempi.
Toisiamme tarvitsemme, Sinä ja minä.

Työssä näen ihanimmat ilos
ja suurimmat surut.
Tunteet liikkuvat.
Niin tiukasti elämässä kiinni.

Kyynelistä sumeat silmäski
kuivaan kirkkaiksi taas.
Aristavat haavasi huolella hoidan.
Tässä ajassa pysymisessä autan.
Kerron Sinulle,
mitä kello on,
mikä viikonpäivä, mikä vuosi.

Vie Sinä minut aikamatkalle
elämäsi sateenkaareen!
Tärkein, suurin salaisuutesi kerro!
Keka oli elämäsi valo,
hengittämäsi ilma, miltä tuntui
kulkea puoli metriä maanpinnan yläpuolella?
Kerro millainen oli
Sinun Vuosisatasi Rakkaustarina?

Pisimpään sen muistat.

- SEIJA OJALA

Dementikoille on tärkeätä luoda välittävä ilmapiiri. He eivät ehkä muista päivän tapahtumia illalla, mutta heillä on sisällä se tunne, että he olivat taas tärkeitä. Heistä välitettiin ja heitä rakastettiin. Tuon tunteen kanssa on helppo mennä nukkumaan ja se tunne kantaa aamuun asti.